Viikko 39

  25.9

Aamu alkoi kouluratsastuksella, ratsuna pitkästä aikaa vähemmän tuttu TB. TB:tä olin varta vasten toivonut tuleviin II-tason koulukisoihin, kun aikaisemmat kisat koulu puolella on tullut mentyä Liinalla. Liina on oikein kiva treenikaveri, muttei pää ihan kestä kisatilanteessa + sitten saman pngelman omaava kuski, niin ei siinä oikein tulosten perässä ole ehtinyt olla. Tämän vuoksi kaipailinkin näin kisatauonkin jälkeen jotain varmempaa ja hyvältä vaihtoehdolta TB on tähän vaikuttanut. :-)

Aloiteltiin ihan normaalisti keventäen, vähän tutustuen vieraampiin ratsuihin ja vähitellen myös avotaivutusta uralla mukaan. Heti alkuun oli haasteita löytää kylkiä ja ylipäänsä sopeutua ihan eri malliseen hevoseen taas, etenkin kun ei ole suurimmasta päästä. Oma jalka meinasi karata liian taakse läpi tunnin. TB oli edestä hyvin erilainen millasena sen muistin, ja sen vinous tuntui olevan enemmän "voimissaan" aikasempaan. Avotaivutus tuntui alusta asti miellyttävältä ja nopeammin saavutettavalta, mitä aikaisempien treenikaverien kanssa. Kuitenkin haasteita oli löytää jalalle paikka kyljeltä oikeasta kohtaa, mutta avot ja sulut olikin hyvä harjoite siinäkin pulmassa.
   Laukassa tahti tuntui löysältä, ja tuntumakin meni vähän takapakkia ensimmäisissä laukoissaz itse nostot antoi taas hyvän fiiliksen selkään, melko pitkälti piti vain ajatella (siis, ensimmäisen yrityksen jälkeen..) ja hevonen ymmärsi ja oikeastaan oli jo valmiina siihen. Otettiin myös vähän takaosa käännöksen alkua missä ongelmaa tuotti juuri tämä kylkien vaikea löytäminen, tosin sisäpohkeen suhteen enää vain. Tästä kuitenkin selkeä syy-seuraus ajatus tuli, eikä jäänyt ihmetyttämään. Hetken työstin itsenäisesti siirtymisien parissa, ja alaspäin siirtymiset yllätti vaikeudellaan. Vanha tunne tämän kaverin selästä oli loppujen lopuksi aika kaukainen, ja koen tarvitsevani ne muutamat treenit vähintään ennen skaboja, ja hevonenkin vähän jumppaa.

Iltapäivän tunnilla olikin vuorossa maastoesteitä ohjausharjoituksen muodossa. Ratsuna Oiva, jonka kanssa et olekaan vielä muita kuin rataesteitä päässyt hyppäämään. Hevosesta paistoi pieni "loma" ihmisistä, sillä oli ihan varustaesta ratsastukseen huomattavasti jännittyneempi. Selkään nousussakin ilmeni kylmä selkäisyyttä, ja paikallaan seisominen ei ollut koko tunnin aikana oikein mahdollista. Alkuraveissa piti aika rauhassa vasta tuoda enemmän jalkaa vaikuttamaan, alkupörinöissä reaktiot tuntui voivan olevan hyvinkin dramaattisia. Vähitellen pääsi paremmin työstämään, ja laukassakin yhtä karkuun lähtöä lukuunottamatta verryttely oli ihan okei, mitä nyt suurimman osan ajasta tuntui jännittyneisyys ja kääntötilanteissa alta väistäminen. Ekojen hyppyjen jälkeen tuli myös vähän eripuraa, kun ei kaveri halunnutkaan kääntyä saati hidastaa, ja yksi tilanne meinasi johtaa laavun hyppäämiseen kylki edellä.. Siinä vaiheessa heräsi itsesuojeluvaisto ja sain käännettyä sitten toiseen suuntaan esteen vierestä. Näissä lähdöissä meni alkuun kyljet aivan kuuroiksi ja suu kovaksi, ja meni aina tietty aika kunnes samat avut sai aikaan toivotun reaktion. Lopetti kuitenkin nämä touhut kun vähän raipallakin autoin lavalle, vaikka tämä enemmänkin auttoi ohjaukseen, vauhti saattoi säilyä. :D

   Kuitenkin hyppyjen ja lähestymisien suhteen hyvä fiilis, löytänyt vähän omaa kroppaa esteiden kohdalla, eikä ensimmäinen reaktio ole sukeltaa ja olla ihan eri rytmissä sen myötä. Banketillakin sujui ja ainoat haasteet olikin enään esteen jälkeen alussa tapahtuneet ja sitten yrittäessä seisoa nousi keula vähän ylös. Oiva myös alun jännityksen jälkeen tuntui nauttivan vedestä, ja ravasi tämän jälkeen ihan todella hienosti! Hautakin no problem, itse säädin toisella kerralla tavasta mutta eka ja vika meni melko nappiin. :-) Loppuravit Minnan kiusasta kierros ravirataa kevyessä istunnassa, mikä polttelee ainakin mulla ihan todella paljon, mutta asennon säilyttäminen on niin paljon helpompaa mitä se on ollut, jee!

Tämän jälkeen käytiin vielä raviratsujen, eli Leksan kanssa vähän pellolla ravia ja sen jälkeen vanhalle raviradalle ravia ja laukkaa. Tarkoitus ei ollut kuin vain vähän käydä selässä, sillä viime viikolla en ehtinyt kertaakaan. Noin 25 min, mutta hikeä pukkasi pojalle. Huomenna tarkoitus vähän enempi, ja käydä kentälläkin pyörähtämässä pitkästä aikaa.

 Leksa 2017.

 26.9

Aamupäivällä opettaja opiskelijoiden ohjausharjoituksessa, ratsuna Stig. Pari viikkoa taukoa sen selästä, ja huomasin tallissa jo poikkeavuutta etenkin vasemman puolen lavasta. Vähän ulkoneva ja kova kohta näkyi ja tuntui, eikä lavasta saanut ns. otetta vasemmalta puolelta. Käyntikin tuntui erilaiselta selkään eikä normaaliin tapaan Stig itse pyrkinyt eteen. Itsellä oli siis pieni huoli koko ratsastuksen, Stig tuntui haluttomalta ja edestä pitkästä aikaa jotenkin todella kankea, mutta ekojen hyppyjen jälkeen alkoi vähän löytyä tutumpaa tunnetta. Kuitenkin oikeaan laukka ei ollut ollenkaan niin hyvää mitä normaalisti, ja vaihdotkin mitkä hevoselle helppoja, ei meinanneet millään tulla vasemmasta oikeaan pyytäessä. Tänään oli haastetta myös yhteen kohtaan jarrujen kanssa, jotenkin lähdin jo estettä kohti vaikka laukka ei ollut ihan "paketissa", millä tarkoitan nyt etten päässyt ratsastamaan jalalla ja kun sen siitä vähän menetin estettä kohti ja etenkin sen jälkeen, ei vaan mukamas voinutkaan sitä jalkaa tuoda tukemaan pidätteitä ilman sen ymmärtämistä eteenajavana. Näin ainakin tilanteen tulkitsin, sillä kun pari kertaa tultiin ihan miten sattuu niin otin jalan oikeasti mukaan pidätteisiin pelkän vedon sijaan, ja saatiin aika onnistuneetkin suoritukset. :-)

Tallissa merkkasin taululle Stigin kengitys tarpeen, sillä takaisin alas taluttaessa kiinnitin enempi huomiota tämän hetken etukavioiden muuttuneeseen asentoon ja yhdistelin sitä sitten käynnin liikerataan (mikä oli siis erilainen) ja siitä lavan jumiin.(?) En sitten tiedä, mutta näitä huomioita tein ja melko tuttu hevonen kuitenkin kyseessä, niin ainakin jokin mättää.

Kuvat kevään Elmosta 2017

Iltapäivällä Janitan ohjausharjoituksessa kavalettijumppaa Oivan kanssa, mikä oli ihan todella paljon rennompi tänään! Se myös alkuraveissa oli liikeradaltaan erituntuinen hyvällä tavalla, eikä hakenut liian ahtaaksi kaulastaan. Oiva tuntui kivalta koko tunnin, lopussa kun tultiin viimeistä kertaa tehtävää, jännittyi se vähän muista tehtävien vieressä olevista hevosista, mutta tuli hyvin takaisin. Myös niin yllättävän hyvin että tuli tipahdettua ravillekkin juuri ennen kavalettia, mutta tämäkin olisi jäänyt tapahtumatta jos kuski oli muistanut sen jalan käytön.. Mutta hieno Oiva, oli ehkä tähän mennessä kaikista ratsastuskerroista sen kanssa kivoin!

27.9

Aamulla Leksan kanssa ohjausharjoitukseen, missä päästiin ottamaan muutamia pikkuhyppyjä pitkästä aikaa! Leksa oli myös maneesissa ensimmäistä kertaa sitten kevään, viimeinen kuukausikin oltu pois rajatuilta alueilta, joten odotin haastetta saada sitä kulmiin. Poitsu kuitenkin yllätti, ja oli ihan todella fiksu ja hieno! Teki myös vaikutuksen opelinjalaisiin. Laukassa löytyi ihan uudenlaista ryhtiä ja liikkumista, ja siirtymiset alaspäin oli paremmassa tasapainossa vaikka ainoa työskentely on ollut suurin piirtein maastossa. Eka hyppy ravilähestymisellä oli vähän kömpelö, mitä aina alkuun saattanut ollakkin, mutta Leksa aina herää sen jälkeen ja hyppäsi seuraavaksi ihan todella hienosti.

Ompun kanssa koulutunnilla, paljon tehtiin työskentelyä suorituksen parissa. Iso haaste ollut koko syksy etenkin tämän hevosen kanssa, vaikka lähtökohtaan verrattuna tilanne on parantanut jonkin verran. Alkuun Omppu tuntui haluttomalta työskennellä oikein päin, vetää ohjia lyhentäessä rauhassakin itsensä pitkäksi ja vastustelee jalkaa. Itselle tulee huonompi fiilis kun ratkaisen tämän tilanteen usein Ompun kanssa vähän kovemmin, kun heti pyöristyessä edestä se antaa ratsastaa itseään kevyesti. Tämä myös häiritsee välikäyntien jälkeen kun ohjia lyhennetään tuntumalle, niin vaikka sitä ennen oltaisiin liikuttu jo hyvässä raamissa, pehmeällä tuntumalla, on vastustus siihen aina aika suuri.. Näin ollen olo minulla ratsastajana on jo vähän pakottava, kun alla hevonen joka ei tunnu halukkaalta liikkua pyydetyssä raamissa.
  Tänään kuitenkin koitin ratsastaa enemmän tehtävien suorittamista, kuin empatioida miten niistä suoriuduin. Kun kuulin päivän harjoitukset, oli ensimmäinen fiilis vähän apua. Kuitenkin vähän turhaan, sillä pystyttiin tehdä tehtävät siinä missä muutkin, eikä oikeastaan ollut niin hankalaa, mitä sama tehtävä kuukausi sitten olisi ollut. Itse tein todella paljon töitä, ja loppua kohden aloin väsymään joka vaikutti esimerkiksi hyvien siirtymisien laukka-ravi laadun heikkenemiseen toiseen suuntaan. Saatiin kyllä onnistumisia, tosin vaihtoehtona oli tänään joko onnistunut linja, tai hevonen suorana. Ehkä ensikerralla molemmat..

Tomu

23.9

Olin ratsastamassa Tomulla, Tomu on Etelä-Espoon Ratsastuskoulun yksityishevosia, joka jäänyt kuviohin toisen vuoden työssäopista. Laadukas esteori, tosin taukoillut paljon ollessaan ilman ratsastajaa ja on päässyt nyt tänä vuonna pitkän tauon jälkeen tasaiseen treeniin. Itse menen sillä viikonloppusin tarpeen mukaan.

Ratsastettavuudeltaan lähtökohtaisesti hidas jalalle, ja tyhjä edestä. Asettuminen vasempaan tuottaa hankaluuksia, ja usein sitä saa työstää, ettei vaan pää kallistu vaan tulisi rehellisesti niskasta. Oikeaan taas ei ongelmaa, ja yleensä sille helpompi suunta liikkua.

   Alkuverryttelyssä ihan vain askellajeja läpi, itsellä vähän focus hukassa ja jotenkin tuntui ettei olisi ollut hetkeen ratsailla. Laukka verryttely meni loppujen lopuksi oman aktiivisen kevyen istunnan treenaamiseen, missä pääsi Tomukin laukkaamaan enemmän eteen ilman että väkisin jäisin istumaan, milloin se tänään ei ollut kovin halukas etenemään. Tyydyin tänään tähän, herättelin omaa kehoa sitten kevyessä istunnassa ja oli kiva huomata kehittynyt kropan hallinta siinä.
   Ravissa kuitenkin jäin työstämään enemmän oikeaan kierrokseen, kun tuntui ulkoavut siihen suuntaan ihan olemattomilta, ja taipuminen tapahtui ilman ulkolapaa. Meni hetki ennen kuin pääsin ulkokylkeen ns. käsiksi, mutta siihen auttoi pieni harjoitus. Oikeaan kierrokseen ja aina toista pitkää sivua ennen kääntyminen jo kohti uutta lyhyttä sivua, missä avotaivutusta vasempaan. Alkuun oli hakemista ihan raamien kuin uudella uralla pysymisen suhteen, mutta sitten loksahti ja koko yleisolemus muuttui! Liike suuntasi suoranakin paremmin eteen, ja kääntäminen tapahtui ulkoavuilla. Jee! Loppuravit mahdollisimman venyen edestä myös avonaisemmaksi ja sitten lopettelin.

Pantsu 18.-19.9

Piia tuli valmentamaan taas Harjuun ja meidän ryhmä pääsi neljättä kertaa hänen silmän alle. Ekasta kerrasta asti olen ihan eritavalla ollut rento ja viihtynyt Piian opetuksessa ja harmittaa todeta, että olin nyt ehkä viimeistä kertaa. Opetustyyliltään ja persoonaltaan ihan valmentajanakin ihailtava tyyppi!

Sain Oivan kummallekkin päivälle, mikä oli myös keväällä ratsuna yhden päivän valmennuksessa. Minulle lähtökohtaisesti haastava hevonen hypätä, oma reaktio nopeus, tilanne äly sekä kehonhallinta on hyvin puutteellista ja korostunut juuri Oivan kanssa. Ensimmäiset kaksi valmennusta olen mennyt Stigillä, ja ensimmäinen oli aika nopeasti sen jälkeen kun aloimme koulussa hypätä ja omalla kohdalla oikeastaan ''hyppyura'' alkoi.

17.9

Sunnuntaina tultiin liikuttamaan hevoset ja taukoa Oivan selästä oli jo useampi kuukausi, mutta eri mielellä nousin selkään. Työstin paljon asetuksien kanssa, siirtymisien niin askellajien sisällä kuin välillä. Keskityin myös käynti-laukka-käynti, mihin tuli paljon muutosta alkuun verrattuna! Itse siirtyminen tapahtui lopulta vain istunnalla, mutta Oiva kuitenkin reagoi yhä tulemalla kättä vasten. Tähän en takertunut nyt liiaksi, mutta en myöskään tähän pienellä yrittämällä itse ratkaisua löytänyt. Motivaatiota kuitenkin riitti läpi ratsastuksen ja pääsin lopettamaan todella tyytyväisenä. Onneksi keksin tehdä niitä laukka-käynti siirtymisiä, sillä niitä jatkettiin seuraavinakin päivinä..

18.9

Maanantaina tehtiin aika jumppa painoitteista, ja työstettiin sileällä pitkä pätkä ennen kuin edes lähettiin hyppäämään. Avoja ja sulkuja ravissa, laukassa eteenratsastuksia. Päätin keventää koko raviosuuden, sillä halusin päästä keskittymään enempi hevosen liikkumiseen kuin omaan istumiseen, mikä tuottaa hankaluuksia Oivan ravissa. Yksittäiset ravikavaletit tuotti hankaluuksia sen suhteen, että ylitettiin ne jokaisella kerralla loikaten, enkä myöskään yrityksistä huolimatta osannut tilannetta ratkaista.
  Harjoituksissa oli paljon kavaletteja, in-and-out tehtävä, muutama linja. Tykkäsin päivän tehtävistä tosi paljon, ja etenkin juuri kehonhallintaa herättelevät tehtävät tuntui juuri tarpeelliselta. Paljon piti ratsastaa laukkaa eteen, minkä koen Oivan kanssa hankalaksi siinä mielessä, että vaatiessa isompaa reaktiota, hän helposti säikähtäessään rykäisee vähän alta. En koe pelkääväni enkä oikeastaan tippaakaan jännittäväni, mutten halua sitä aiheuttaa ainakaan estettä lähestyessä. Piialta tuli palautetta omasta positiivisesta kehityksestäni, mikä oli ihana kuulla pitkästä aikaa että näin olisi käynyt myös minun kohdalla. :-)

19.9

Tiistaina oli enemmän linjoja ja kääntämistä tehtävien suhteen, ja tänään pääsin jotenkin paljon paremmin taas Oivaan ''sisään'' ja alkoi löytyä helpommin sitä laukkaa mitä tuntui kaivavan koko edellisen päivän valmennuksen. Ehdin myös jossain välissä miettiä että nyt tuntuu aika kivalta esteitä lähestyessä! Kääntämisessä oli omat ongelmansa, mutta selvittiin tehtävältä toiselle ihan kohtuu hyvin. Oiva myös hyppäsi oikeasti minun merkistäni vaikka oma silmä pettikin etäisyyksien suhteen kerran jos toisenkin.. Piialta palautteena, kuinka toimin ns väärinpäin helposti, tulen lyhyemmässä laukassa käännöksestä ja pyrin avaamaan laukkaa estettä kohti, vaikka sen tulisi mennä juuri toisinpäin. Tätä muistellen ensikerralla!

Ihan huippuvalmennukset oli taas, ja omakin suorittaminen oli sitä ettei harmittanut jälkeenpäin pitkästä aikaa! Tätä lisää.