Viikko 44&45

Viikko 44

Maanantai

Liinan selkään pitkästä pitkästä aikaa, ja sitä kovasti kaivannut kun sillä keväällä monet treenaukset tullut tehtyä ja pidän sen kanssa työskentelystä ihan todella paljon. Omaa hyvää fiilistä kasvattaa myös liikkeiden helppous istumiseen, etenkin kun kehonhallinta tuppaa pettämään monen hevosen ravissa, niin Liinan selässä löytää ihan eri tavalla istumiseen tuntumaa ja omaa kroppaa vaikka se onkin juuri normaalia helpompaa - mutta näin ollen on myös aikaa oikeasti ajatella miten siellä olen. Esimerkiksi omaan notkoselkään olen huomannut Liinan ravin tehneen hyvää, kun oikeasti löytänyt keskivartaloa eikä selkä petä nykysin notkolle vaikeammassakaan ravissa niin helposti enään. 

   Liinassa oli vähän painetta, mutta yllättävän vähän. Herkästi pyrki vähän juoksemaan, mutta sain alussa aikasempaa paremmin tahtia säilytettyä kevyessäkin ravissa vaikka haastetta siinä oli. Tunnista jäi mieleen muutamat todella hyvät nostot ja siirtymiset, sekä vaikka laukka tahtoi lähteä vähän pyörimään turhan reippaasti, niin tunne selkään oli vasemmassa laukassa ihan tosi hyvä ja laukka tosiaan pyöri mikä ei ole automaattista Liinan laukalle. Vaikka sitä parasta tunnetta mitä tämän kanssa saanut selkään ei saavutettu, oli Liina ihan todella miellyttävä ratsastaa, huomasi että väsymys teki temppunsa mutta hienosti teki töitä siitä huolimatta. 

Iltapäivällä Jimmyllä, millä teenkin sitten kenttä 6. Vähän yritän asennoitua ”hällä väliä” näyttöön, vaikka minulle henkisesti tärkeää onnistua aina, mutta kun nyt vähän vieraampi hevonen uusine haasteineen ja pienellä treenillä niin koitan pitää omat tavoitteet matalina, jotten pettyisi jos ei menekään putkeen. Jimmy tuntui alkuun todella kankealta, helposti haki vinoon rungostaan että niskasta, mutta pehmeni tunnin edetessä. Tuntumaa oli turhan paljon, ja ekassa laukassa pyrki parhaansa mukaan saada minua irti satulasta. Kun otettiin tokaa verkkalaukkaa, ymmärsi nopeasti Jimmy ettei saa haluamallaan tavallaan mua irti niin aivan kuin sormia napauttamalla keveni se täysin edestä ja ryhdistyi. Ihan huippu magee fiilis! Väistöt oli helpon tuntuisia, pikemminkin vain täytyy itse muistaa ajatella eikä tehdä liikaa. Kolmikaarinen meni pelaten varman päälle, tiesin että vaihtoherkkä hevonen, joten tien ratsastus puutteellista. Kuitenkin tuli onnistumisia, oikeaan välillä yritti taas hieman saada minua irti, mutta vasempaan pysyi pehmeänä. Ravin istuminen ei tuntunut niin pahalta kuin joskus keväällä, etenkin kun oli niin kivassa raamissa koko hevonen. Laukasta raviin siirtyessä oma paino heittelee tovin, mikä näkyy Jimmyssä poikitteluna sinne tänne. Keskiravi sitten taas.. oikein itkettää oma istuminen - en löydä tunnetta että voisin olla vain ihan rentona mukautuen, enkä sitten myöskään löydä mitään mistä saada ns tukea itselle. Näin ollen ravikin jää puutteelliseksi, sillä oma pakka leviää täysin. Silloinkin kun koitan olla rentona, löytyy jotenkin omasta kropasta juurtunut jäntevyys vahingossakin ja väärään hetkeen, enkä oikein hahmota mitä tehdä milloinkin jotta istuminen olisi keskiravissa sujuvaa. Radassa vielä kaksi lävistäjää keskiravia.. Aikalailla kaikki muu pelitti kohtuullisesti tunnilla mutta tämä syö minua ihan hirveästi ja myös yksi syy miksi en esimerkiksi uskalla tavotella K3 tästä näytöstä. 

Tiistai

Aamupäivällä Jimmyn kanssa viimeistely treenit, otetta hevoseen oli edellistä päivää enempi ja lähtökohdaltaan ratsastettavuus tuntui maanantaita helpommalta. Vahvuudet huomiselle on pohkeenväistöt sekä pysähdykset, sekä käynti jos itse en vahingossa paineista liikaa - varsinkaan loppu puolella kun ohjia lyhennän.. Kolmikaarinen onnistui tänään, itsellä kerran aivopieru ja ehdin reagoida olemattomaan vaihtoon. Keskiravi sujui paremmin myös, eikä istuminen ollut niin työlästä (vaikka kuitenkin ihan kauheeta!!), mutta tähän vaikutti selkeästi hyvä tuntuma hevoseen jo lyhyellä sivulla. Jännittää kovasti näyttö, enkä edes tiedä mikä eniten siinä kun tiedostan haasteet sekä vahvuudet, mutta kun loppujen lopuksi se on vain kiinni omasta ajattelusta ja toimimisesta oikeilla hetkillä - vaikeammat jutut voi mennä putkeen, mutta sitten voin sössiä ne ”helpot”.

Iltapäivällä Liinan kanssa itsenäinen 20min, ja se tuntui tosi hyvältä ja rennolta! Edellispäivän pärinät jäi sinne, laukkasi tosi hyvin rauhassa ja teki hienoja nostoja. Alaspäin siirtymiset ei kevään tasolla mutta Liina kuitenkin herkästi reagoi apuihin, myös tahattomiin omiin mokiin. Ihana tamma!

Viikko 45

Stigin kanssa estetunnilla. Tehtiin todella hyvä ja hyödyllinen herkistely verryttely sekä pitkään ilman jalustimia. Stig oli alusta asti hyvin ratsastettavissa ja esimerkiksi isompaan laukkaan löytyi ihan uutta tatsia kun sitä pyytäessä laukka lähti oikeasti kasvamaan takaa eikä ns leviimään eteenpäin. Stig oli todella herkkä ja vaikka alkuun esteiden mukaan tullessa meinasi pohjatyö unohtua, palkitsi se nopeasti taas kun sellainen ylimääräinen imu esteille jäi. Saatiin myös viiden askeleen linjalle ensimmäistä kertaa sujuva viis mikä ollut hyvin hankalaa, ja sain myös neljän askeleen laukan paremmin ratsastettua tien myötä, eikä Stig kaatunut niin vasten sisäpohjetta. Ravi sarjalla tullaan vielä loppu kohden aika oikealle mutta se on ollut aina vähän haastavampaa. Todella hyvä fiilis jäi treeneistä, ja hassua oli tehdä huomio että nykyään melkeimpä Oivan hypyt tuntuu helpommilta kuin Stigin, kun vielä puoli vuotta sitten tilanne oli aivan nurin :D

Viikko 42

Viikko 42

Maanantaina Stigin kanssa rata 5 osia. Stig tuntui todella hyvältä, ja tuntui että valtaosa suorituksista meni melko nappiin oman tason huomioiden, enkä itse unohtanut keskittyä montaa kertaa. Varmuus tuntuu olevan päädyn "kavaleteilla", mitä on paljon tehtykin, mutta tosiaan 3 tai neljä askelta ei tuota sen kummempia hankaluuksia nykyään!



Iltapäivällä Leksan kanssa itsenäisesti. Tein aluksi muutamat peruutukset maasta käsin koittaen yhdistää miten selästä tekisin ja selässä tein vain muutamat ja annoin olla. Ymmärsi hyvin, mutta selästä vielä vähän "ujosti" peruuttaa, sen verran hitaasti että pitää melkeimpä heti palkata ettei yritä tarjota jo jotain muuta vaihtoehtoa mun apuun. Ratsastin huolella kulmiin, ja pyrin saada Leksurin liikkumaan mahdollisimman suorassa, mikä on hyvinkin haastavaa. Alusta asti se liikkui kuitenkin hyvässä tahdissa ja tuntui jotenkin osaavammalta hevoselta mikä esimerkiksi viimeksi, en sitten tiedä minkä takia. :D
Tein hetken myös ravia alas istuen, ravi-käynti-ravi, ja vaadin ympyröillä jo hieman taipumista ympyrän suuntaan. Otin muutamat laukannostot ja hetken toiseen suuntaan koitin vähän enempi vaatia liikkumiselta ympyrällä, ja Leksa teki hyvin töitä vaikka laukassa kantaminen on vielä raskasta. Leksa on myös hyvä laukasta alaspäin siirtymisissä, se ikäänkuin tasapainoittaa itsensä laukan aikana ja siirtymisestä saa helposti hyvin ratsastamalla sujuvan ja ravin tahdin heti haltuun!

Tässä kuvassa näkyy laukasta raviin siirtymisessä tapahtuva kokoaminen!

Tiistaina aamupäivällä Tuunasen tunnilla Stigillä. Meitä oli vain kaksi ja saatiin rakentaa vitosesta mitä haluttiin, joten valitsin mulle isoimmat pähkinät purtavaksi - kolmoissarja ja 5&6 askeleen linja! Tehtiin verryttelyravit radalla ja sitten muutamat hypyt kavaleteille ja sitten aloitettiin ihan pienistä korkeuksista kolmoissarjan kanssa. Tässä oma kompastuskivi on heti se jos tuon vähänkään huonosti ekalle, niin menee pasmat sekasin. Tultiin useampi toisto ja vähitellen lähestyen rata korkeutta. Vikat kaksi tuli hyvin ja positiivista oli myös myötälaukassa alas tulo, sillä kaikki aikasemmat tultiin väärässä laukassa alas. Linjakin aloitettiin matalana, ja tähän löytyi nopeammin tatsia. Alkuun siis ihan kuudella, ja viimeiset kaksi oli ihan super hyviä, ja ajattelin nopeasti tilanteessa ehtien korjata ajoissa ratsastusta. Viisi askelta tuotti sitten hankaluuksia, laukassa venyminen on vaikeaa ja helposti tulee enemmänkin kiireinen laukka ilman eroa askelpituudessa. Otettiin kierros koko maneesin ympäri reippaasti eteen ja siinä kun tultiin tuli onnistunut 5, vaikka vaikeaa olikin ja vaati paljon. Tämä ehkä rata 5 on vaikein tehtävä meille ratsukkona ja mikä mua eniten stressaa.

Iltapäivällä pitkästä aikaa Doran selkään ohjausharjoitukseen. Itse tunti oli pikemminkin valvottu ratsastus mutta tehtäviksi annettiin loiva kiemura ura sekä kolmikaarinen. Dora oli yllättävän sujut heti alkuun ja antoi ratsastaa (verrattuna kevään ekoihin kertoihin), mutta ekassa nostossa oli tyypilliseen tapaan aika topakka ja itseasiassa isompi pukki mitä siltä tottunut kokemaan. Ekan laukan annoin sen mennä vähän omineen, enkä lähtenyt liikaa rajoittamaan tai vaatimaan raamia. Toiseen suuntaan Dora rentoutui nopeasti eikä tullut riitaa sen kanssa. Suhteellisen rennosti liikkui kuitenkin läpi tunnin, oikeaan tuntui iso puoliero ja se korostui vauhdin hyytymisellä ja muodon aukeamisella, minkä yhdistän itse että sen oli vaikea oikean takajalan kanssa työskennellä(etenkin kun lepuutti sitä, ja turvotusta). Loppuun oli mukava saada kehuja, vaikka itse nään aina heti hätää jos ei kaikki tunnu ihan 10/10..


Keskiviikkona aamupäivästä menin ensin Stigin ja heti perään Oivan. Stig oli todella hyvä ja saatiin edellisen päivän vaikea 6 askelta linjalle sujumaan. Muutenkin toiminut koko viikon hyvin, itsellä oli vähän keskittymisvaikeuksia, mutta lopussa kun tultiin kokonaan rata se oli aika hyvä enkä liikaa harhautunut ajatuksissa. Tempo oli hyvä koko perusradan ja etäisyydet yhtä väärää tietä lukuunottamatta hyvät, uusintaan tiet oli vähän hakua ihan ajatuksen tasolla joten en juurikaan ratsastanut sen mukaan.
  Seuraavana vuorossa oli Oiva, ja oli ihana istua selkään kun oma kroppa jo vertynyt edellisen kanssa! Taas oli seisomista takana, joten oli vähän kiikun kaakun menoa pariin otteeseen ja takasin tulossa viivettä esteiden jälkeen. Kuitenkin aina kun ratsastin loppuun asti enkä esimerkiksi laskenut jalkaa irti ja yrittänyt lyhentää vain ohjalla, onnistui etäisyydet aika nappiin. On vihdoin löytynyt tämän kanssa sellaista helppoa tekemisen tunnetta väleihin, ja on kiva hypätä nyt kahdella erilaisella hevosella - jotkin asiat helppoja Stigin kanssa, kun taas ne vaikeat asiat sen kanssa on helppoja Oivan kanssa. Tänään myös en kokenut lämähtäväni takakaarelle isojen hyppyjen jälkeen, mutta koitinkin keskittyä siihen ja jäin ikään kuin kevyeeseen istuntaan.

Viikko 40 & 41

Viikko 40

1.10

Stigin kanssa aamutunnilla maastoesteille. Itse en kovin tyytyväinen tähän treenin, oli täysi työ pidätellä kivikovaa hevosta ja pari kertaa keikkuiloi aikalailla. Tehtiin kuitenkin siinä mielessä hyvää treeniä, vikana lähtijänä tai ekana pois laumasta, vaikka viimeisenä olo tuotti hankaluuksia aika lailla, kumpaa päätä ilmaan milloinkin. Koko tunnin aikana tehtävien parissa en löytänyt hetkeä milloin oikeastaan pääsisin hellittämään kädellä, sillä silloin olisi kyllä lähtenyt ja lujaa. Kaipailin koko tunnin parin viikon takaista maastoeste tuntia milloin oli jotenkin täydellinen flow läpi tunnin. Tänään meni pidättelyksi, ja ratkasut oli ottaa aina askel enempi sillä muuten esteen jälkeen olisi ollut vielä tästä kaksinkertainen viive pidättäville avuille. En tykännyt omasta ratsastuksesta, otteet oli kovia mutta kuitenkin puhdas omatunto sillä tänään oli useassa tilanteessa vaadittavat, ja selvittiin esimerkiksi epäilyksistä huolimatta banketista kolmella laukalla toistamiseen, eikä sillä tavalla vaaratilanteita päässyt syntymään. Tähän olin tyytyväinen ja viimeinen "aloitusharjoitus" oli jo siinä pisteessä, että pystyi jo jalalla ratsastamaan eteen. Harmitti tietenkin että vain vikalle näin, mutta toivottavasti tämä paineen määrä jäisi tähän maanantaille, jotta saataisiin siisti ja sujuva näyttö suoritettua tulevana keskiviikkona, sillä pystymme kyllä siihenkin. :-)

Seuraavalle tunnille olikin yllättäen ratsuna Lolita. Alkuraveissa tuskailin hetken omien käsien kanssa, sormista oli menny iho jopa vähän rikki ja jotenkin todella väsynyttä ratsastusta omalta osaltani. Alkuun huomasi maanantai kankeutta hevoseltakin, kun sen kummemmin omaa ratsastusta muuttamatta se parani huomattavasti ajan kuluessa. Väistöissä tunne selkään ei ollut hyvä, vaikka ymmärtääkseni ristiaskeleita saatiin ihan hyviäkin pätkiä. Jotenkin väistöä suorittaessa menetti täysin vauhdin kontrollin, tarkoittaen nyt hyytymistä eikä oikein siinä tilanteessa tuntunut olevan mitään millä väistön sisällä ratsastaa aktiivisuutta takaisin. Hahmotin kuitenkin hieman yhdelle kerralle, että pääsisin ikäänkuin tulemaan pituushalkaisijalle jalat "irti", ja väistöä varten hieman siirtäen omaa jalkaa paineistamatta muuten. Näin sain alkuosan kyseisestä väistöstä hyvin säilymään aktiivisena kunnes oma kroppa takertui ja siihen Lolita reagoi hidastamalla. Alkuverkka laukassa sain Lolitaa aika kivasti suoraksi!
   Neliöuraa oli haastava ratsastaa, en jotenkin löytänyt ulkoapua kääntämiseen mukaan. Pysähdykset kokonaisuudessaan ok, Lolita reagoi istunnalle mutta ehkä yhdessä ellei kahdessa vain säilyi kuolaintuntuma. Peruutus oli haastavaa, onnistui toki mutta meni vähän vetokilpailuksi. Laukannosto ekalle yritykselle vaati aika suuren herättelyn mutta sen jälkeen nostot tuli paremmin ja pienemmästä avusta.

Leksan kanssa oltiin hyppäämässä Minnan valmennuksessa, ja oli kiva työskennellä sen kanssa pitkästä aikaa silmän alla. Tehtiin hieman siirtymisiä ravi-käynti-ravi hakien paremmin istunnan vaikutusta, ja Leksa suoriutui harjoituksesta oikein hyvin. Hypättiin myös ihan uudenlaisilla urilla ja pidempinä tehtävinä, ja pienestä jännityksestä huolimatta Leksa suoriutui oikein hienosti pyydetyistä tehtävistä. Ollaan tehty todella maltilla tähän asti, ja tarkoitus jatkaa mutta kuitenkin haave siitä kun pääsisi jo tekemään asioita ns kunnolla. :-)

4.10

Maastoestenäyttö Stigin kanssa. Verryttelyssä tein pitkään pidemmällä ohjalla yhtään paineistamatta suuta ja ikäänkuin ajatuksella turruttamatta kontaktia. Otin laukassa reippaat eteenratsastukset mistä Stig reagoi hyvin pidättäviin apuihin ihan vain istunnastakin. Saatiin siisti suoritus ilman sen kummempia kömmähdyksiä, paitsi banketti jäi hieman harmittamaan kun sain tuotua siihen hyvin mutta viime hetken reaktio hevoselta edessä olevaan lätäkköön sekotti jalkoja sen verran että ylöshyppy meni hieman kompuroiden, ja päällä mentiin ravilla. Kaikista tyytyväisin olin hautaan, ratsastukseen ennen ja jälkeen sen. Pääsin myös hellittämään, eikä ollut ollenkaan maanantain ongelmista tietoa. Pääsin myös ratsastamaan jalalla eteen, ja viimeisen esteen jälkeen spurttasin myös hieman tyytyväisyydestä. Palautetta kuitenkin tahdin vaihtuvuudesta, mutta itse koin tehneeni miten treeneissä puhuttu ja hallinta oli kokoajan minulla ja ratkaisut omia, viitaten nyt siihen että pääsee välimatkat ratsastamaan eteen ja estettä lähestyessä lyhentämään. :-) arvosana K3.

Iltapäivällä pääsin TB:n selkään "vihdoin", viime kerralta jäi hieman epävarma fiilis siitä. Kuitenkin lähdin työskentelemään hieman eri asenteella tänään ja vaadin asioita enemmän alusta asti. Alkuun halusin muodon olevan avoinaisempi ja juuri verryttelyraamina, mistä myöhemmin vähän ajatus kootummasta muodosta. Tehtiin hyviä tehokkaita harjoituksia, minkä kautta löytyi ihan erilainen drive hevoseen, ja parempi työskentely takaa. Nämä oli myös hyvää aivojumppaa minulle ratsastajana, kun tuppaan olemaan aika hidas ajattelemaan ja sen myötä toteuttamaan apuja. Mm. laukka-käynti sekä laukka-ravi siirtymiset tulevat mukaan verkkaan, sen verran hyvin auttoivat! Kokeiltiin myös muutamia keskiraveja, ja jäi hieman harmittamaan kun vain viimeiseen sain vähän näyttävyyttä esiin, ja sekin vahingossa sillä en sen kummemmin osaa eteenratsastuksia ratsastaa ja olisin kaivannut tästä apua, sen sijaan että ratkaisisin vain eteen eteen, mikä ei riittänyt ainakaan TB:n kanssa. Treenissä oli myös kannukset mukana, ja vaikka oma fiilis oli hyvä enkä kokenut käyttäväni liikaa, niin en hahmota miltä näytti loppujen lopuksi kun tuntui että vain minun hepalta kyljet tarkistettiin.

Koulun jälkeen kävin pikaisesti myös Leksan kanssa pyörähtämässä maneesissa, vähän ajatuksella että askellajit läpi ja "eteenpäin on kiva mennä" asenteella, ilman että lähtee juoksuksi.

5.10

Leksan kanssa maneesissa puomijumppaa. Työstin enemmän ympyrä urilla asetus-taivutusta, pyrkien ratsastamaan vähän enemmän kuin alla olisi kokeneempi hevonen. Tämä toimi ja useampi ympyrä suoriutui tunteella että Leksa on hyvin sisäpohkeen ympäri. Monia tasapainoisia ja laadukkaita pätkiä, oikeaan oli tänään huomattavasti helpompi suoristua (suorassa liikkuminen lähtökohtaisesti hyvinkin hankalaa), kun vasempaan tahtoi takaosa hakea uran sisäpuolelle. Tein myös siirtymisiä istuen vähän pidempiä pätkiä alhaalla, ravi-käynti-ravi, missä Leksuri kuunteli todella herkästi apuja. Puomitehtävät oli hieman haasteellisia, joten en liikaan takertunut niihin, vaan tulin ne onnistuneesti pariin otteeseen ja työskentelin muiden tehtävien parissa. Laukan nostoihin en ollut kovin tyytyväinen, ensi kerralla suunnitelmana perehtyä enempi niihin - huomenna kuitenkin mennään maastoon!



Edellisenä perjantaina kisavarmistelut, oli paljon häiriötekijöitä maneesissa mutta TB oli tosi hyvän tuntuinen.
   Verkassa tein vähän samoja juttuja kuin edl päivä, ja TB tuntui tässäkin hyvältä. Raipasta kun luovuin radalle mennessä, niin myös oma jännityksen luoma takertuminen söi vauhtia. Tämä ilmeni energian puutteesta raviohjelmassa, ja hieman matalana muotona laukassa. Sain kuitenkin keskityttyä teiden ratsastamiseen, ja yleiskuvana oli tasainen enkä päästänyt esiin ratsastettavuudessa jalan taakse jäämistä. Suoriuduin radasta mielestäni hyvin ja alkuun tuli heti minulle epätyypillisen onnistunut suoralinja pituushalkasijalle ja pehmeillä siirtymisillä.

1/19, 65,227%

Viikko 41

11.10

Keskiviikkona aamupäivästä ensimmäistä kertaa Leksan kanssa maastoesteille! Ensimmäisen esteen haistelusta vapaammalla ohjalla kääntyi itsenäisesti ja latasi pienen pukin ja oli muutenkin hieman "täpinöissään" alkuosuuden. Yhdistän tämän käytöksen sateeseen, sillä silloin Leksa on ollut vain vähän hantti tuulella. Hyppäsi kuitenkin kyselemättä, ravilähestymisillä tultiin, kerran laukassa koitettiin mutta siinä meni jalat vähän sekaisin niin koettiin paremmaksi jatkaa ravilähestymisiä.



Iltapäivällä Oivan kanssa hyppäämään ja liikutustaukoa olikin jo  viikko.. Ihan alkuun oli hieman levoton mutta rentoutui, kunnes pienen alkuverkkojen aikana tehdyn tauon jälkeen alkoi ihan ihme käytös, johon ei Minnan kanssa keksitty selkeää tekijää. Vähän rajummatkin koikka loikat teki, mutta töihin pistämällä se lopulta loppui ja pääsi pienestä "lukkotilasta" ratsastamaan laukkaa enemmän auki. Tehtiin ympyrän pienennystä ja suurennusta, mikä oli ihan tosi hyvä harjoite ja tämän myötä Oiva oli ihan uudella tapaa mun alla kun jatkettiin esteille. Sain korjattua virheitä millä oli selkeästi tekemistä hyvän pohjatyön kanssa ja Oiva tuntui todella hyvältä. Oman kehonhallinnan kanssa vielä töitä mutta huomaan itsessä paljon kehitystä hyppykaareen mukaan pääsyn kanssa, mutta vielä isomman hypyn jälkeen helposti pamahdan ensimmäisen askeleen aikana takakaarelle.

20.10

Viikonloppuna kävin ratsastamassa Wimma nimistä wielskopolski tammaa, mitä omistaja pyytänyt "ratsuttamaan". Kyseessä silloin tällöin vahvan pakoreaktion omaava tapaus, minkä vuoksi vuokraajia ollut vaikea saada sillä sille tuulelle sattuessaan voi käydä kuskille huonosti. Olin kuukausi aiemmin kokeilemassa, ja silloin säästyin kaikelta pöljältä käytökseltä, alla oli hieman kankean ja tahmeahkon oloinen tamma mutta peruskiva ratsastaa, joka parani huomattavasti vertyessään. Pääsin vasta nyt toisen kerran, kiinniolojen ja hevosen saikkuilun myötä. Alkuun Wimma tuntui ihan todellllla hitaalta, alkuun haki pyöreäksi nopeammin kuin viimeksi mutta jalalle piti herätellä. Toisen verkkalaukan kohdalla jo jänskä päädyksi muodostuneessa lyhyellä sivulla tulikin sitten hyvin nopea lähtö ja läpi kentän mentiin ihan vauhilla ennenkuin tuli stoppi. Tästä sitten alkoi kaikki ympärillä mahdolliset jutut olla triggereitä näihin, mutta pääsin seuraavaan jo reagoimaan nopeasti ja komentamaan, minkä seurauksena löytyi kunnioitus kädelle ja seuraavat säpsyt oli vain säpsyjä, ikäänkuin pyrähdys loppui samantien törmätessä mun tuntumaan. Päädyin myös työstämään ravi-käynti siirtymisiä ja ravi työskentelyn tein istuen, kun koin sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Keventäessä kuitenkin jos oikein ajoitettu täyskäännös hevoselta, voisi tipahduttaa minut tasapainosta isommin. Työstin aika pitkään kunnes otin taas laukkaa, ja loppuraveja lähestyin kierros kierrokselta kasvattaen pelottavassa päädyssä uraa, ja vaikka tässä jännittyi aina, oli se huomattavasti paremmin mun alla eikä yrittänyt mitään, ja toisessa päädyssä pystyi pärskimäänkin ja venyttämään itseään.

Kuvassa omistajan kanssa.

Viikonloppu vko 39

29.9

Heräsin aikasemmin kuin tarve, mutta ekan selässä olin jo vähän kahdeksan jälkeen. Ratsuna Warri, millä mennyt muutaman kerran koulun aikana. Ohjia keräillessä alkoi aika tyypilliseen tapaansa, tosin mielestäni normaalia isommin, kiemurtelemaan ja välttelemään kaikkea kontaktia. Vähitellen kuitenkin lopetti sen ja asettui oikein päin ja päästiin etenemään paremmin käynnissä. Suunnitelmana mulla ei ollut mitään erikoisempia, askellajit läpi ja taivutellen ja siinä aika lailla olikin sitten ratsastuksen teema. Vaadin kuitenkin suoralla uralla aina parhaani mukaan suoruutta, mutta päästiin nyt vain siihen että jalat menee samaa linjaa, mutta niska tahtoi jäädä helposti vinoon. Warri oli kuitenkin oikein miellyttävä, ja oikeastaan suutuntumaltaan mulle miellyttävin tyyppi. En istunut ollenkaan alas, sillä halusin vain tehdä kevyesti ja liikaa aloittamatta aamujumpan, kun kuitenkin muistan Warrin ravin hankaluuden omalle istumiselle. Menin noin puolituntia, alku- ja loppukäynnit raviradalla. :-)

Seuraavana oli vuorossa Stig, joka oli oikein asiallinen vaikka olikin ainoana hevosena ylhäällä! Päätin kuitenkin taluttaa sen maneesille, jos nyt jotain jännitystä tulisi matkalla, mutta no problem! Stigin kanssa oli kans vain pintapuolinen suunnitelma jumpata askellajeissa läpi, mutta tuli vähän järkytyttyä kun se oli kyljistään niin vaisu, sai pari kertaa vähän isommin käskeä eteenpäin. Tuppasi myös roikkumaan ohjalla, minkä kanssa työskennellyt koko kevään ja saanut sitä tapaa pois, niin tuli vähän turha fiilis alkuun.. Tuntuman työstämistä hankaloitti hitaus jalalle, mutta päädyin sitten alku verkan jälkeen työstämään siirtymisiä, aika pitkälti laukka-käynti. Koitin sitä kautta saada painoa paremmin takaosalle, muttei siirtymiset missään vaiheessa olleet kovin laadukkaita, vähän "estehevos" tyyliset, mutta tämä harjoitus auttoi ihan itse laukassa. Vähän lyhentäen ja välillä pidentäen, Stig oli hyvin odottamassa apuja kun tehnyt säännöllisesti siirtymisiä. Lopetin kun sain yhden siirtymisen ilman kättä vasten tulemista, mutta siirsin vain raviin enkä vaatinut käyntiin asti, jotta tuntuma olisi helpommin säilytettävisså. Tästä kehut ja lähdin ravailemaan koko uraa, ravissa oli jo hyvin pehmeä edestä ja pystyi pelkällä johtamalla saada asetukseen ja taivutukseen. Muutamat lävistäjät tulin ajatuksella pieni eteenratsastus, ja kyllä vähän saatiin eroa esiin, ja "ilmaa kavioiden alle" mutta toki vain Stigin asteikolla. :D

30.9 

Ensimmäisenä oli vuorossa Omppu. Itsellä oli vähän veto pois, ja osittain laiskuutta päätin tehä vain hyvin simppelin liikutuksen, mutta huomasin kuitenkin sen olleen juuri sellainen mitä me ehkä ratsukkona tarvittiin. Suoralla suoraa, kaarevalla taivutettuna, muoto hyvin matala ja jopa ajoittain avonainen. En ottanut nyt mukaan mitään väistöjä tai lähtenyt liikaa työstämään siirtymisiä, hain vain sellaista hyvää fiilistä molemmille ja hevoselle vapaus valita työskentely raaminsa. Menin reilu 20min ja kävelin radalla alku- ja loppukäynnit.

Sitten olikin Oivan vuoro, talutin myös varmuuden vuoksi maneesiin ja takaisin. Paras selkäännousu tilanne tämän kanssa pitkään aikaan, malttoi seistä koko ajan. Päädyin myös kävelemään normaalia oidemmät alkukäynnit vapain ohjin kun tuntui että viime kerrasta sen suhteenkin on aikaa, eikä pärinöiden takia tarvitse lyhentää ohjia heti. Olin vähän samalla ajatuksella Oivan liikutuksen suhteen, mutta tämän kanssa toteutin sen oikeastaan hieman pidemmällä ohjalla ja tavallaan antaen Oivan itse löytää se tuntuma, ja näin ollen koko työskentelyn ajan kaula oli paljon avonaisempi, eikä sille tyypillisesti kasaantunuy vähän kasaan ja ahtaaksi muotonsa kanssa. Ratsastin paljon eteen, oma ajatus että lavat liikkuu sekä laukassa en yhtään lyhentänyt laukkaa, ellen valmistellut siirtymistä. Oiva myös työskenteli hyvin, ja se tuntui liikkuvan mielellään. 

1.10 

Stigillä löysällä  etukenkä, joten en sitä ratsastanut. Harjasin kuitenkin huolella kun ehdin ylös sen raahata.

Oivan kanssa menin Marttaan tänään, ja en tiedä oliko sitten sateenropina vähän jännitystä lisäävä efekti, kun selkäännousu oli tänään vähän haastavampi. Käsitellessä todella hupsu ja rento ja ratsastaessakin sitten kun selkään oltiin päästy. Pyrki jakkaraa karkuun ja lähti liikkeellee luvatta kun vielä itse olin kapuamassa selkään. Päätin tänään vähän enempi puuttua tähän toimintaan, ja käänsin voltille ja pysäytin uudestaan. Toistin muutaman kerran, ja yhdellä yrityksellä koitti hakea vähän edestä ilmaan mistä käänsin samantien tiukalle voltille. Tämän jälkeen malttoi seistä, ja kokeilin kolmella alkukäynti kierroksella kääntää eri kohtiin ja pysäyttää niin, että toinen malttaa seistä. Tajusi sitten homman nimen ja päästiin hommiin! 

   Oiva tuntui hyvältä. Sillä oli selkeä idea eteenpäin ja tuntui että eilisen työskentely palkitsi tänään. Otin mukaan nyt myös hieman avoa ja pari kertaa avotaivutuksen perään vastataivutuksen. Onnistuin melko hyvin! Laukassa työskentelin eteenpäin ja alotin oikeasta, missä Oiva helposti jää hieman paikallaeen. Ekat askeleet hieman kysyviä mutta siitä sitten lähti hyvin rullaamaan liike eteen. Ratsastin oivaa laukassa hyvin matalalle kaulalle, eteen-alas ajatuksella ja se tuntui hyvin rennolta ja tasapainoiselta. Tein myös extempore vastalaukkaa: kokorataleikkaa ja toinen pääty mistä takaisin vanhaan kierrokseen kokorataleikkaa. Elikkä oli sen verran itsevarma fiilis, niin vähän hetkessä päätin tehdä ja sujuvasti menikin liikaa miettimättä tai varmistelematta. Toiseen suuntaan työstin laukan sisällä siirtymisillä, mitkä Oiva on hoksannut ihan tosi hyvin viime aikoina. Vähän vielä enemmän nopeutta haluaisin pienemmille avuilla, mutta väli tyytyväinen olen. :-) loppuraveissa taivuttelua vielä, ja niskasta tuli hyvin oikealle myös.

 

 

Viikko 39

  25.9

Aamu alkoi kouluratsastuksella, ratsuna pitkästä aikaa vähemmän tuttu TB. TB:tä olin varta vasten toivonut tuleviin II-tason koulukisoihin, kun aikaisemmat kisat koulu puolella on tullut mentyä Liinalla. Liina on oikein kiva treenikaveri, muttei pää ihan kestä kisatilanteessa + sitten saman pngelman omaava kuski, niin ei siinä oikein tulosten perässä ole ehtinyt olla. Tämän vuoksi kaipailinkin näin kisatauonkin jälkeen jotain varmempaa ja hyvältä vaihtoehdolta TB on tähän vaikuttanut. :-)

Aloiteltiin ihan normaalisti keventäen, vähän tutustuen vieraampiin ratsuihin ja vähitellen myös avotaivutusta uralla mukaan. Heti alkuun oli haasteita löytää kylkiä ja ylipäänsä sopeutua ihan eri malliseen hevoseen taas, etenkin kun ei ole suurimmasta päästä. Oma jalka meinasi karata liian taakse läpi tunnin. TB oli edestä hyvin erilainen millasena sen muistin, ja sen vinous tuntui olevan enemmän "voimissaan" aikasempaan. Avotaivutus tuntui alusta asti miellyttävältä ja nopeammin saavutettavalta, mitä aikaisempien treenikaverien kanssa. Kuitenkin haasteita oli löytää jalalle paikka kyljeltä oikeasta kohtaa, mutta avot ja sulut olikin hyvä harjoite siinäkin pulmassa.
   Laukassa tahti tuntui löysältä, ja tuntumakin meni vähän takapakkia ensimmäisissä laukoissaz itse nostot antoi taas hyvän fiiliksen selkään, melko pitkälti piti vain ajatella (siis, ensimmäisen yrityksen jälkeen..) ja hevonen ymmärsi ja oikeastaan oli jo valmiina siihen. Otettiin myös vähän takaosa käännöksen alkua missä ongelmaa tuotti juuri tämä kylkien vaikea löytäminen, tosin sisäpohkeen suhteen enää vain. Tästä kuitenkin selkeä syy-seuraus ajatus tuli, eikä jäänyt ihmetyttämään. Hetken työstin itsenäisesti siirtymisien parissa, ja alaspäin siirtymiset yllätti vaikeudellaan. Vanha tunne tämän kaverin selästä oli loppujen lopuksi aika kaukainen, ja koen tarvitsevani ne muutamat treenit vähintään ennen skaboja, ja hevonenkin vähän jumppaa.

Iltapäivän tunnilla olikin vuorossa maastoesteitä ohjausharjoituksen muodossa. Ratsuna Oiva, jonka kanssa et olekaan vielä muita kuin rataesteitä päässyt hyppäämään. Hevosesta paistoi pieni "loma" ihmisistä, sillä oli ihan varustaesta ratsastukseen huomattavasti jännittyneempi. Selkään nousussakin ilmeni kylmä selkäisyyttä, ja paikallaan seisominen ei ollut koko tunnin aikana oikein mahdollista. Alkuraveissa piti aika rauhassa vasta tuoda enemmän jalkaa vaikuttamaan, alkupörinöissä reaktiot tuntui voivan olevan hyvinkin dramaattisia. Vähitellen pääsi paremmin työstämään, ja laukassakin yhtä karkuun lähtöä lukuunottamatta verryttely oli ihan okei, mitä nyt suurimman osan ajasta tuntui jännittyneisyys ja kääntötilanteissa alta väistäminen. Ekojen hyppyjen jälkeen tuli myös vähän eripuraa, kun ei kaveri halunnutkaan kääntyä saati hidastaa, ja yksi tilanne meinasi johtaa laavun hyppäämiseen kylki edellä.. Siinä vaiheessa heräsi itsesuojeluvaisto ja sain käännettyä sitten toiseen suuntaan esteen vierestä. Näissä lähdöissä meni alkuun kyljet aivan kuuroiksi ja suu kovaksi, ja meni aina tietty aika kunnes samat avut sai aikaan toivotun reaktion. Lopetti kuitenkin nämä touhut kun vähän raipallakin autoin lavalle, vaikka tämä enemmänkin auttoi ohjaukseen, vauhti saattoi säilyä. :D

   Kuitenkin hyppyjen ja lähestymisien suhteen hyvä fiilis, löytänyt vähän omaa kroppaa esteiden kohdalla, eikä ensimmäinen reaktio ole sukeltaa ja olla ihan eri rytmissä sen myötä. Banketillakin sujui ja ainoat haasteet olikin enään esteen jälkeen alussa tapahtuneet ja sitten yrittäessä seisoa nousi keula vähän ylös. Oiva myös alun jännityksen jälkeen tuntui nauttivan vedestä, ja ravasi tämän jälkeen ihan todella hienosti! Hautakin no problem, itse säädin toisella kerralla tavasta mutta eka ja vika meni melko nappiin. :-) Loppuravit Minnan kiusasta kierros ravirataa kevyessä istunnassa, mikä polttelee ainakin mulla ihan todella paljon, mutta asennon säilyttäminen on niin paljon helpompaa mitä se on ollut, jee!

Tämän jälkeen käytiin vielä raviratsujen, eli Leksan kanssa vähän pellolla ravia ja sen jälkeen vanhalle raviradalle ravia ja laukkaa. Tarkoitus ei ollut kuin vain vähän käydä selässä, sillä viime viikolla en ehtinyt kertaakaan. Noin 25 min, mutta hikeä pukkasi pojalle. Huomenna tarkoitus vähän enempi, ja käydä kentälläkin pyörähtämässä pitkästä aikaa.

 Leksa 2017.

 26.9

Aamupäivällä opettaja opiskelijoiden ohjausharjoituksessa, ratsuna Stig. Pari viikkoa taukoa sen selästä, ja huomasin tallissa jo poikkeavuutta etenkin vasemman puolen lavasta. Vähän ulkoneva ja kova kohta näkyi ja tuntui, eikä lavasta saanut ns. otetta vasemmalta puolelta. Käyntikin tuntui erilaiselta selkään eikä normaaliin tapaan Stig itse pyrkinyt eteen. Itsellä oli siis pieni huoli koko ratsastuksen, Stig tuntui haluttomalta ja edestä pitkästä aikaa jotenkin todella kankea, mutta ekojen hyppyjen jälkeen alkoi vähän löytyä tutumpaa tunnetta. Kuitenkin oikeaan laukka ei ollut ollenkaan niin hyvää mitä normaalisti, ja vaihdotkin mitkä hevoselle helppoja, ei meinanneet millään tulla vasemmasta oikeaan pyytäessä. Tänään oli haastetta myös yhteen kohtaan jarrujen kanssa, jotenkin lähdin jo estettä kohti vaikka laukka ei ollut ihan "paketissa", millä tarkoitan nyt etten päässyt ratsastamaan jalalla ja kun sen siitä vähän menetin estettä kohti ja etenkin sen jälkeen, ei vaan mukamas voinutkaan sitä jalkaa tuoda tukemaan pidätteitä ilman sen ymmärtämistä eteenajavana. Näin ainakin tilanteen tulkitsin, sillä kun pari kertaa tultiin ihan miten sattuu niin otin jalan oikeasti mukaan pidätteisiin pelkän vedon sijaan, ja saatiin aika onnistuneetkin suoritukset. :-)

Tallissa merkkasin taululle Stigin kengitys tarpeen, sillä takaisin alas taluttaessa kiinnitin enempi huomiota tämän hetken etukavioiden muuttuneeseen asentoon ja yhdistelin sitä sitten käynnin liikerataan (mikä oli siis erilainen) ja siitä lavan jumiin.(?) En sitten tiedä, mutta näitä huomioita tein ja melko tuttu hevonen kuitenkin kyseessä, niin ainakin jokin mättää.

Kuvat kevään Elmosta 2017

Iltapäivällä Janitan ohjausharjoituksessa kavalettijumppaa Oivan kanssa, mikä oli ihan todella paljon rennompi tänään! Se myös alkuraveissa oli liikeradaltaan erituntuinen hyvällä tavalla, eikä hakenut liian ahtaaksi kaulastaan. Oiva tuntui kivalta koko tunnin, lopussa kun tultiin viimeistä kertaa tehtävää, jännittyi se vähän muista tehtävien vieressä olevista hevosista, mutta tuli hyvin takaisin. Myös niin yllättävän hyvin että tuli tipahdettua ravillekkin juuri ennen kavalettia, mutta tämäkin olisi jäänyt tapahtumatta jos kuski oli muistanut sen jalan käytön.. Mutta hieno Oiva, oli ehkä tähän mennessä kaikista ratsastuskerroista sen kanssa kivoin!

27.9

Aamulla Leksan kanssa ohjausharjoitukseen, missä päästiin ottamaan muutamia pikkuhyppyjä pitkästä aikaa! Leksa oli myös maneesissa ensimmäistä kertaa sitten kevään, viimeinen kuukausikin oltu pois rajatuilta alueilta, joten odotin haastetta saada sitä kulmiin. Poitsu kuitenkin yllätti, ja oli ihan todella fiksu ja hieno! Teki myös vaikutuksen opelinjalaisiin. Laukassa löytyi ihan uudenlaista ryhtiä ja liikkumista, ja siirtymiset alaspäin oli paremmassa tasapainossa vaikka ainoa työskentely on ollut suurin piirtein maastossa. Eka hyppy ravilähestymisellä oli vähän kömpelö, mitä aina alkuun saattanut ollakkin, mutta Leksa aina herää sen jälkeen ja hyppäsi seuraavaksi ihan todella hienosti.

Ompun kanssa koulutunnilla, paljon tehtiin työskentelyä suorituksen parissa. Iso haaste ollut koko syksy etenkin tämän hevosen kanssa, vaikka lähtökohtaan verrattuna tilanne on parantanut jonkin verran. Alkuun Omppu tuntui haluttomalta työskennellä oikein päin, vetää ohjia lyhentäessä rauhassakin itsensä pitkäksi ja vastustelee jalkaa. Itselle tulee huonompi fiilis kun ratkaisen tämän tilanteen usein Ompun kanssa vähän kovemmin, kun heti pyöristyessä edestä se antaa ratsastaa itseään kevyesti. Tämä myös häiritsee välikäyntien jälkeen kun ohjia lyhennetään tuntumalle, niin vaikka sitä ennen oltaisiin liikuttu jo hyvässä raamissa, pehmeällä tuntumalla, on vastustus siihen aina aika suuri.. Näin ollen olo minulla ratsastajana on jo vähän pakottava, kun alla hevonen joka ei tunnu halukkaalta liikkua pyydetyssä raamissa.
  Tänään kuitenkin koitin ratsastaa enemmän tehtävien suorittamista, kuin empatioida miten niistä suoriuduin. Kun kuulin päivän harjoitukset, oli ensimmäinen fiilis vähän apua. Kuitenkin vähän turhaan, sillä pystyttiin tehdä tehtävät siinä missä muutkin, eikä oikeastaan ollut niin hankalaa, mitä sama tehtävä kuukausi sitten olisi ollut. Itse tein todella paljon töitä, ja loppua kohden aloin väsymään joka vaikutti esimerkiksi hyvien siirtymisien laukka-ravi laadun heikkenemiseen toiseen suuntaan. Saatiin kyllä onnistumisia, tosin vaihtoehtona oli tänään joko onnistunut linja, tai hevonen suorana. Ehkä ensikerralla molemmat..

Tomu

23.9

Olin ratsastamassa Tomulla, Tomu on Etelä-Espoon Ratsastuskoulun yksityishevosia, joka jäänyt kuviohin toisen vuoden työssäopista. Laadukas esteori, tosin taukoillut paljon ollessaan ilman ratsastajaa ja on päässyt nyt tänä vuonna pitkän tauon jälkeen tasaiseen treeniin. Itse menen sillä viikonloppusin tarpeen mukaan.

Ratsastettavuudeltaan lähtökohtaisesti hidas jalalle, ja tyhjä edestä. Asettuminen vasempaan tuottaa hankaluuksia, ja usein sitä saa työstää, ettei vaan pää kallistu vaan tulisi rehellisesti niskasta. Oikeaan taas ei ongelmaa, ja yleensä sille helpompi suunta liikkua.

   Alkuverryttelyssä ihan vain askellajeja läpi, itsellä vähän focus hukassa ja jotenkin tuntui ettei olisi ollut hetkeen ratsailla. Laukka verryttely meni loppujen lopuksi oman aktiivisen kevyen istunnan treenaamiseen, missä pääsi Tomukin laukkaamaan enemmän eteen ilman että väkisin jäisin istumaan, milloin se tänään ei ollut kovin halukas etenemään. Tyydyin tänään tähän, herättelin omaa kehoa sitten kevyessä istunnassa ja oli kiva huomata kehittynyt kropan hallinta siinä.
   Ravissa kuitenkin jäin työstämään enemmän oikeaan kierrokseen, kun tuntui ulkoavut siihen suuntaan ihan olemattomilta, ja taipuminen tapahtui ilman ulkolapaa. Meni hetki ennen kuin pääsin ulkokylkeen ns. käsiksi, mutta siihen auttoi pieni harjoitus. Oikeaan kierrokseen ja aina toista pitkää sivua ennen kääntyminen jo kohti uutta lyhyttä sivua, missä avotaivutusta vasempaan. Alkuun oli hakemista ihan raamien kuin uudella uralla pysymisen suhteen, mutta sitten loksahti ja koko yleisolemus muuttui! Liike suuntasi suoranakin paremmin eteen, ja kääntäminen tapahtui ulkoavuilla. Jee! Loppuravit mahdollisimman venyen edestä myös avonaisemmaksi ja sitten lopettelin.

Pantsu 18.-19.9

Piia tuli valmentamaan taas Harjuun ja meidän ryhmä pääsi neljättä kertaa hänen silmän alle. Ekasta kerrasta asti olen ihan eritavalla ollut rento ja viihtynyt Piian opetuksessa ja harmittaa todeta, että olin nyt ehkä viimeistä kertaa. Opetustyyliltään ja persoonaltaan ihan valmentajanakin ihailtava tyyppi!

Sain Oivan kummallekkin päivälle, mikä oli myös keväällä ratsuna yhden päivän valmennuksessa. Minulle lähtökohtaisesti haastava hevonen hypätä, oma reaktio nopeus, tilanne äly sekä kehonhallinta on hyvin puutteellista ja korostunut juuri Oivan kanssa. Ensimmäiset kaksi valmennusta olen mennyt Stigillä, ja ensimmäinen oli aika nopeasti sen jälkeen kun aloimme koulussa hypätä ja omalla kohdalla oikeastaan ''hyppyura'' alkoi.

17.9

Sunnuntaina tultiin liikuttamaan hevoset ja taukoa Oivan selästä oli jo useampi kuukausi, mutta eri mielellä nousin selkään. Työstin paljon asetuksien kanssa, siirtymisien niin askellajien sisällä kuin välillä. Keskityin myös käynti-laukka-käynti, mihin tuli paljon muutosta alkuun verrattuna! Itse siirtyminen tapahtui lopulta vain istunnalla, mutta Oiva kuitenkin reagoi yhä tulemalla kättä vasten. Tähän en takertunut nyt liiaksi, mutta en myöskään tähän pienellä yrittämällä itse ratkaisua löytänyt. Motivaatiota kuitenkin riitti läpi ratsastuksen ja pääsin lopettamaan todella tyytyväisenä. Onneksi keksin tehdä niitä laukka-käynti siirtymisiä, sillä niitä jatkettiin seuraavinakin päivinä..

18.9

Maanantaina tehtiin aika jumppa painoitteista, ja työstettiin sileällä pitkä pätkä ennen kuin edes lähettiin hyppäämään. Avoja ja sulkuja ravissa, laukassa eteenratsastuksia. Päätin keventää koko raviosuuden, sillä halusin päästä keskittymään enempi hevosen liikkumiseen kuin omaan istumiseen, mikä tuottaa hankaluuksia Oivan ravissa. Yksittäiset ravikavaletit tuotti hankaluuksia sen suhteen, että ylitettiin ne jokaisella kerralla loikaten, enkä myöskään yrityksistä huolimatta osannut tilannetta ratkaista.
  Harjoituksissa oli paljon kavaletteja, in-and-out tehtävä, muutama linja. Tykkäsin päivän tehtävistä tosi paljon, ja etenkin juuri kehonhallintaa herättelevät tehtävät tuntui juuri tarpeelliselta. Paljon piti ratsastaa laukkaa eteen, minkä koen Oivan kanssa hankalaksi siinä mielessä, että vaatiessa isompaa reaktiota, hän helposti säikähtäessään rykäisee vähän alta. En koe pelkääväni enkä oikeastaan tippaakaan jännittäväni, mutten halua sitä aiheuttaa ainakaan estettä lähestyessä. Piialta tuli palautetta omasta positiivisesta kehityksestäni, mikä oli ihana kuulla pitkästä aikaa että näin olisi käynyt myös minun kohdalla. :-)

19.9

Tiistaina oli enemmän linjoja ja kääntämistä tehtävien suhteen, ja tänään pääsin jotenkin paljon paremmin taas Oivaan ''sisään'' ja alkoi löytyä helpommin sitä laukkaa mitä tuntui kaivavan koko edellisen päivän valmennuksen. Ehdin myös jossain välissä miettiä että nyt tuntuu aika kivalta esteitä lähestyessä! Kääntämisessä oli omat ongelmansa, mutta selvittiin tehtävältä toiselle ihan kohtuu hyvin. Oiva myös hyppäsi oikeasti minun merkistäni vaikka oma silmä pettikin etäisyyksien suhteen kerran jos toisenkin.. Piialta palautteena, kuinka toimin ns väärinpäin helposti, tulen lyhyemmässä laukassa käännöksestä ja pyrin avaamaan laukkaa estettä kohti, vaikka sen tulisi mennä juuri toisinpäin. Tätä muistellen ensikerralla!

Ihan huippuvalmennukset oli taas, ja omakin suorittaminen oli sitä ettei harmittanut jälkeenpäin pitkästä aikaa! Tätä lisää.

Aloitus!

Tässä blogissahan on tarkoitus kirjoittaa omasta kehittymisestä ja suunnitelmista sen parantamiseksi, niin voipi ensimmäinen kirjoitus olla sitten kuvien kautta selostus siitä missä mennään ja mistä tähän on ehkä tultu!

Istunnassa ehkä eniten omaa huomiota saava ongelma tällä hetkellä on alaselän jousto. Kuva muutama vuosi taaksepäin, mutta sama ongelma löytyy yhä ja korostuu silmään enempi oman kehon muuttuessa vuosien varrella. 

Puristaminen. Tällä hetkellä tuntuu ehkä menneen talven lumilta, mutta jännittyessäni (mm. kisatilanne) ilmenee sama vanha tuttu ongelma hevosen tuntuessa hitaammalta. 

Kuva siitä minkä koen omaksi vahvuudekseni! Kiittäminen. Minulle ei ole vaikeaa kehua hevosta, ja vähitellen oppinut tekemään sen myös yhä pienemmillä tavoilla.

Ratsastuskoululaisena hyppääminen oli max kerran kuukauteen, joten ei päässyt silmä eikä istunta koskaan oikein kehittymään. Kuva vuodelta 2012.

Kuva itsessään ei erikoinen, mutta muistuttaa omasta huonosta tavasta yrittää pällistellä peilikuvaa ihan joka paikasta, joka omalla kohdalla yleensä johtaa pakan menettämiseen. 

Ensimmäiset kisat! 2012, kaverin nyt jo edesmennyt lainahevonen ja vaaleanpunaiset hanskat. Luokkaa en muista, mutta *ylläriylläri* radan unohdin. Ja pari pukkiakin taisi mukaan mahtua.

Kuva vuodelta 2012 (r.Vip II), vakkariratsu Wikneriltä kahden vuoden ajalta. Meni siinä kolme neljäsosaa ajasta tajuta, ettei se hevonen painakaan kädelle jos en itse vedä.. 

Hieman myös kokemusta tämän suuntaisesta harrastamisesta, rungottomalla satulalla ja kuolaimettomilla. Ei tosin tarttunut. Kuva vuodelta 2013.

Kokeilunhalu on suuri, kuva vuodelta 2013 kun Suomeen rantautui polocrosse! Homma olin alusta asti mukana, kunnes hintoja lähdettiin nostamaan niin päätin suosiolla lopettamaan. Todella hauskaa ja iloinen että tuli kokeiltua.

Ratsutila Wiknerin tuntihevosiin kuuluva Adel (myös ylemmässä kuvassa), ja demo minun käsien jäykkyys ja asento ongelmasta. Tällä hetkellä erilainen meininki, mutta taipumus on olemassa. Kuva vuodelta 2013.

Niin minun, kuin kuvassa olevan hevosen (r. Vermut) elämän ensimmäiset estekisat 2012, luokkana 60cm. Rata pääsi unohtumaan kesken suorituksen, tyypillistä Nelliä siis!