Viikko 39

  25.9

Aamu alkoi kouluratsastuksella, ratsuna pitkästä aikaa vähemmän tuttu TB. TB:tä olin varta vasten toivonut tuleviin II-tason koulukisoihin, kun aikaisemmat kisat koulu puolella on tullut mentyä Liinalla. Liina on oikein kiva treenikaveri, muttei pää ihan kestä kisatilanteessa + sitten saman pngelman omaava kuski, niin ei siinä oikein tulosten perässä ole ehtinyt olla. Tämän vuoksi kaipailinkin näin kisatauonkin jälkeen jotain varmempaa ja hyvältä vaihtoehdolta TB on tähän vaikuttanut. :-)

Aloiteltiin ihan normaalisti keventäen, vähän tutustuen vieraampiin ratsuihin ja vähitellen myös avotaivutusta uralla mukaan. Heti alkuun oli haasteita löytää kylkiä ja ylipäänsä sopeutua ihan eri malliseen hevoseen taas, etenkin kun ei ole suurimmasta päästä. Oma jalka meinasi karata liian taakse läpi tunnin. TB oli edestä hyvin erilainen millasena sen muistin, ja sen vinous tuntui olevan enemmän "voimissaan" aikasempaan. Avotaivutus tuntui alusta asti miellyttävältä ja nopeammin saavutettavalta, mitä aikaisempien treenikaverien kanssa. Kuitenkin haasteita oli löytää jalalle paikka kyljeltä oikeasta kohtaa, mutta avot ja sulut olikin hyvä harjoite siinäkin pulmassa.
   Laukassa tahti tuntui löysältä, ja tuntumakin meni vähän takapakkia ensimmäisissä laukoissaz itse nostot antoi taas hyvän fiiliksen selkään, melko pitkälti piti vain ajatella (siis, ensimmäisen yrityksen jälkeen..) ja hevonen ymmärsi ja oikeastaan oli jo valmiina siihen. Otettiin myös vähän takaosa käännöksen alkua missä ongelmaa tuotti juuri tämä kylkien vaikea löytäminen, tosin sisäpohkeen suhteen enää vain. Tästä kuitenkin selkeä syy-seuraus ajatus tuli, eikä jäänyt ihmetyttämään. Hetken työstin itsenäisesti siirtymisien parissa, ja alaspäin siirtymiset yllätti vaikeudellaan. Vanha tunne tämän kaverin selästä oli loppujen lopuksi aika kaukainen, ja koen tarvitsevani ne muutamat treenit vähintään ennen skaboja, ja hevonenkin vähän jumppaa.

Iltapäivän tunnilla olikin vuorossa maastoesteitä ohjausharjoituksen muodossa. Ratsuna Oiva, jonka kanssa et olekaan vielä muita kuin rataesteitä päässyt hyppäämään. Hevosesta paistoi pieni "loma" ihmisistä, sillä oli ihan varustaesta ratsastukseen huomattavasti jännittyneempi. Selkään nousussakin ilmeni kylmä selkäisyyttä, ja paikallaan seisominen ei ollut koko tunnin aikana oikein mahdollista. Alkuraveissa piti aika rauhassa vasta tuoda enemmän jalkaa vaikuttamaan, alkupörinöissä reaktiot tuntui voivan olevan hyvinkin dramaattisia. Vähitellen pääsi paremmin työstämään, ja laukassakin yhtä karkuun lähtöä lukuunottamatta verryttely oli ihan okei, mitä nyt suurimman osan ajasta tuntui jännittyneisyys ja kääntötilanteissa alta väistäminen. Ekojen hyppyjen jälkeen tuli myös vähän eripuraa, kun ei kaveri halunnutkaan kääntyä saati hidastaa, ja yksi tilanne meinasi johtaa laavun hyppäämiseen kylki edellä.. Siinä vaiheessa heräsi itsesuojeluvaisto ja sain käännettyä sitten toiseen suuntaan esteen vierestä. Näissä lähdöissä meni alkuun kyljet aivan kuuroiksi ja suu kovaksi, ja meni aina tietty aika kunnes samat avut sai aikaan toivotun reaktion. Lopetti kuitenkin nämä touhut kun vähän raipallakin autoin lavalle, vaikka tämä enemmänkin auttoi ohjaukseen, vauhti saattoi säilyä. :D

   Kuitenkin hyppyjen ja lähestymisien suhteen hyvä fiilis, löytänyt vähän omaa kroppaa esteiden kohdalla, eikä ensimmäinen reaktio ole sukeltaa ja olla ihan eri rytmissä sen myötä. Banketillakin sujui ja ainoat haasteet olikin enään esteen jälkeen alussa tapahtuneet ja sitten yrittäessä seisoa nousi keula vähän ylös. Oiva myös alun jännityksen jälkeen tuntui nauttivan vedestä, ja ravasi tämän jälkeen ihan todella hienosti! Hautakin no problem, itse säädin toisella kerralla tavasta mutta eka ja vika meni melko nappiin. :-) Loppuravit Minnan kiusasta kierros ravirataa kevyessä istunnassa, mikä polttelee ainakin mulla ihan todella paljon, mutta asennon säilyttäminen on niin paljon helpompaa mitä se on ollut, jee!

Tämän jälkeen käytiin vielä raviratsujen, eli Leksan kanssa vähän pellolla ravia ja sen jälkeen vanhalle raviradalle ravia ja laukkaa. Tarkoitus ei ollut kuin vain vähän käydä selässä, sillä viime viikolla en ehtinyt kertaakaan. Noin 25 min, mutta hikeä pukkasi pojalle. Huomenna tarkoitus vähän enempi, ja käydä kentälläkin pyörähtämässä pitkästä aikaa.

 Leksa 2017.

 26.9

Aamupäivällä opettaja opiskelijoiden ohjausharjoituksessa, ratsuna Stig. Pari viikkoa taukoa sen selästä, ja huomasin tallissa jo poikkeavuutta etenkin vasemman puolen lavasta. Vähän ulkoneva ja kova kohta näkyi ja tuntui, eikä lavasta saanut ns. otetta vasemmalta puolelta. Käyntikin tuntui erilaiselta selkään eikä normaaliin tapaan Stig itse pyrkinyt eteen. Itsellä oli siis pieni huoli koko ratsastuksen, Stig tuntui haluttomalta ja edestä pitkästä aikaa jotenkin todella kankea, mutta ekojen hyppyjen jälkeen alkoi vähän löytyä tutumpaa tunnetta. Kuitenkin oikeaan laukka ei ollut ollenkaan niin hyvää mitä normaalisti, ja vaihdotkin mitkä hevoselle helppoja, ei meinanneet millään tulla vasemmasta oikeaan pyytäessä. Tänään oli haastetta myös yhteen kohtaan jarrujen kanssa, jotenkin lähdin jo estettä kohti vaikka laukka ei ollut ihan "paketissa", millä tarkoitan nyt etten päässyt ratsastamaan jalalla ja kun sen siitä vähän menetin estettä kohti ja etenkin sen jälkeen, ei vaan mukamas voinutkaan sitä jalkaa tuoda tukemaan pidätteitä ilman sen ymmärtämistä eteenajavana. Näin ainakin tilanteen tulkitsin, sillä kun pari kertaa tultiin ihan miten sattuu niin otin jalan oikeasti mukaan pidätteisiin pelkän vedon sijaan, ja saatiin aika onnistuneetkin suoritukset. :-)

Tallissa merkkasin taululle Stigin kengitys tarpeen, sillä takaisin alas taluttaessa kiinnitin enempi huomiota tämän hetken etukavioiden muuttuneeseen asentoon ja yhdistelin sitä sitten käynnin liikerataan (mikä oli siis erilainen) ja siitä lavan jumiin.(?) En sitten tiedä, mutta näitä huomioita tein ja melko tuttu hevonen kuitenkin kyseessä, niin ainakin jokin mättää.

Kuvat kevään Elmosta 2017

Iltapäivällä Janitan ohjausharjoituksessa kavalettijumppaa Oivan kanssa, mikä oli ihan todella paljon rennompi tänään! Se myös alkuraveissa oli liikeradaltaan erituntuinen hyvällä tavalla, eikä hakenut liian ahtaaksi kaulastaan. Oiva tuntui kivalta koko tunnin, lopussa kun tultiin viimeistä kertaa tehtävää, jännittyi se vähän muista tehtävien vieressä olevista hevosista, mutta tuli hyvin takaisin. Myös niin yllättävän hyvin että tuli tipahdettua ravillekkin juuri ennen kavalettia, mutta tämäkin olisi jäänyt tapahtumatta jos kuski oli muistanut sen jalan käytön.. Mutta hieno Oiva, oli ehkä tähän mennessä kaikista ratsastuskerroista sen kanssa kivoin!

27.9

Aamulla Leksan kanssa ohjausharjoitukseen, missä päästiin ottamaan muutamia pikkuhyppyjä pitkästä aikaa! Leksa oli myös maneesissa ensimmäistä kertaa sitten kevään, viimeinen kuukausikin oltu pois rajatuilta alueilta, joten odotin haastetta saada sitä kulmiin. Poitsu kuitenkin yllätti, ja oli ihan todella fiksu ja hieno! Teki myös vaikutuksen opelinjalaisiin. Laukassa löytyi ihan uudenlaista ryhtiä ja liikkumista, ja siirtymiset alaspäin oli paremmassa tasapainossa vaikka ainoa työskentely on ollut suurin piirtein maastossa. Eka hyppy ravilähestymisellä oli vähän kömpelö, mitä aina alkuun saattanut ollakkin, mutta Leksa aina herää sen jälkeen ja hyppäsi seuraavaksi ihan todella hienosti.

Ompun kanssa koulutunnilla, paljon tehtiin työskentelyä suorituksen parissa. Iso haaste ollut koko syksy etenkin tämän hevosen kanssa, vaikka lähtökohtaan verrattuna tilanne on parantanut jonkin verran. Alkuun Omppu tuntui haluttomalta työskennellä oikein päin, vetää ohjia lyhentäessä rauhassakin itsensä pitkäksi ja vastustelee jalkaa. Itselle tulee huonompi fiilis kun ratkaisen tämän tilanteen usein Ompun kanssa vähän kovemmin, kun heti pyöristyessä edestä se antaa ratsastaa itseään kevyesti. Tämä myös häiritsee välikäyntien jälkeen kun ohjia lyhennetään tuntumalle, niin vaikka sitä ennen oltaisiin liikuttu jo hyvässä raamissa, pehmeällä tuntumalla, on vastustus siihen aina aika suuri.. Näin ollen olo minulla ratsastajana on jo vähän pakottava, kun alla hevonen joka ei tunnu halukkaalta liikkua pyydetyssä raamissa.
  Tänään kuitenkin koitin ratsastaa enemmän tehtävien suorittamista, kuin empatioida miten niistä suoriuduin. Kun kuulin päivän harjoitukset, oli ensimmäinen fiilis vähän apua. Kuitenkin vähän turhaan, sillä pystyttiin tehdä tehtävät siinä missä muutkin, eikä oikeastaan ollut niin hankalaa, mitä sama tehtävä kuukausi sitten olisi ollut. Itse tein todella paljon töitä, ja loppua kohden aloin väsymään joka vaikutti esimerkiksi hyvien siirtymisien laukka-ravi laadun heikkenemiseen toiseen suuntaan. Saatiin kyllä onnistumisia, tosin vaihtoehtona oli tänään joko onnistunut linja, tai hevonen suorana. Ehkä ensikerralla molemmat..