keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Viikko 42

Viikko 42

Maanantaina Stigin kanssa rata 5 osia. Stig tuntui todella hyvältä, ja tuntui että valtaosa suorituksista meni melko nappiin oman tason huomioiden, enkä itse unohtanut keskittyä montaa kertaa. Varmuus tuntuu olevan päädyn "kavaleteilla", mitä on paljon tehtykin, mutta tosiaan 3 tai neljä askelta ei tuota sen kummempia hankaluuksia nykyään!



Iltapäivällä Leksan kanssa itsenäisesti. Tein aluksi muutamat peruutukset maasta käsin koittaen yhdistää miten selästä tekisin ja selässä tein vain muutamat ja annoin olla. Ymmärsi hyvin, mutta selästä vielä vähän "ujosti" peruuttaa, sen verran hitaasti että pitää melkeimpä heti palkata ettei yritä tarjota jo jotain muuta vaihtoehtoa mun apuun. Ratsastin huolella kulmiin, ja pyrin saada Leksurin liikkumaan mahdollisimman suorassa, mikä on hyvinkin haastavaa. Alusta asti se liikkui kuitenkin hyvässä tahdissa ja tuntui jotenkin osaavammalta hevoselta mikä esimerkiksi viimeksi, en sitten tiedä minkä takia. :D
Tein hetken myös ravia alas istuen, ravi-käynti-ravi, ja vaadin ympyröillä jo hieman taipumista ympyrän suuntaan. Otin muutamat laukannostot ja hetken toiseen suuntaan koitin vähän enempi vaatia liikkumiselta ympyrällä, ja Leksa teki hyvin töitä vaikka laukassa kantaminen on vielä raskasta. Leksa on myös hyvä laukasta alaspäin siirtymisissä, se ikäänkuin tasapainoittaa itsensä laukan aikana ja siirtymisestä saa helposti hyvin ratsastamalla sujuvan ja ravin tahdin heti haltuun!



Tässä kuvassa näkyy laukasta raviin siirtymisessä tapahtuva kokoaminen!



Tiistaina aamupäivällä Tuunasen tunnilla Stigillä. Meitä oli vain kaksi ja saatiin rakentaa vitosesta mitä haluttiin, joten valitsin mulle isoimmat pähkinät purtavaksi - kolmoissarja ja 5&6 askeleen linja! Tehtiin verryttelyravit radalla ja sitten muutamat hypyt kavaleteille ja sitten aloitettiin ihan pienistä korkeuksista kolmoissarjan kanssa. Tässä oma kompastuskivi on heti se jos tuon vähänkään huonosti ekalle, niin menee pasmat sekasin. Tultiin useampi toisto ja vähitellen lähestyen rata korkeutta. Vikat kaksi tuli hyvin ja positiivista oli myös myötälaukassa alas tulo, sillä kaikki aikasemmat tultiin väärässä laukassa alas. Linjakin aloitettiin matalana, ja tähän löytyi nopeammin tatsia. Alkuun siis ihan kuudella, ja viimeiset kaksi oli ihan super hyviä, ja ajattelin nopeasti tilanteessa ehtien korjata ajoissa ratsastusta. Viisi askelta tuotti sitten hankaluuksia, laukassa venyminen on vaikeaa ja helposti tulee enemmänkin kiireinen laukka ilman eroa askelpituudessa. Otettiin kierros koko maneesin ympäri reippaasti eteen ja siinä kun tultiin tuli onnistunut 5, vaikka vaikeaa olikin ja vaati paljon. Tämä ehkä rata 5 on vaikein tehtävä meille ratsukkona ja mikä mua eniten stressaa.







Iltapäivällä pitkästä aikaa Doran selkään ohjausharjoitukseen. Itse tunti oli pikemminkin valvottu ratsastus mutta tehtäviksi annettiin loiva kiemura ura sekä kolmikaarinen. Dora oli yllättävän sujut heti alkuun ja antoi ratsastaa (verrattuna kevään ekoihin kertoihin), mutta ekassa nostossa oli tyypilliseen tapaan aika topakka ja itseasiassa isompi pukki mitä siltä tottunut kokemaan. Ekan laukan annoin sen mennä vähän omineen, enkä lähtenyt liikaa rajoittamaan tai vaatimaan raamia. Toiseen suuntaan Dora rentoutui nopeasti eikä tullut riitaa sen kanssa. Suhteellisen rennosti liikkui kuitenkin läpi tunnin, oikeaan tuntui iso puoliero ja se korostui vauhdin hyytymisellä ja muodon aukeamisella, minkä yhdistän itse että sen oli vaikea oikean takajalan kanssa työskennellä(etenkin kun lepuutti sitä, ja turvotusta). Loppuun oli mukava saada kehuja, vaikka itse nään aina heti hätää jos ei kaikki tunnu ihan 10/10..


Keskiviikkona aamupäivästä menin ensin Stigin ja heti perään Oivan. Stig oli todella hyvä ja saatiin edellisen päivän vaikea 6 askelta linjalle sujumaan. Muutenkin toiminut koko viikon hyvin, itsellä oli vähän keskittymisvaikeuksia, mutta lopussa kun tultiin kokonaan rata se oli aika hyvä enkä liikaa harhautunut ajatuksissa. Tempo oli hyvä koko perusradan ja etäisyydet yhtä väärää tietä lukuunottamatta hyvät, uusintaan tiet oli vähän hakua ihan ajatuksen tasolla joten en juurikaan ratsastanut sen mukaan.
  Seuraavana vuorossa oli Oiva, ja oli ihana istua selkään kun oma kroppa jo vertynyt edellisen kanssa! Taas oli seisomista takana, joten oli vähän kiikun kaakun menoa pariin otteeseen ja takasin tulossa viivettä esteiden jälkeen. Kuitenkin aina kun ratsastin loppuun asti enkä esimerkiksi laskenut jalkaa irti ja yrittänyt lyhentää vain ohjalla, onnistui etäisyydet aika nappiin. On vihdoin löytynyt tämän kanssa sellaista helppoa tekemisen tunnetta väleihin, ja on kiva hypätä nyt kahdella erilaisella hevosella - jotkin asiat helppoja Stigin kanssa, kun taas ne vaikeat asiat sen kanssa on helppoja Oivan kanssa. Tänään myös en kokenut lämähtäväni takakaarelle isojen hyppyjen jälkeen, mutta koitinkin keskittyä siihen ja jäin ikään kuin kevyeeseen istuntaan.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Viikko 40 & 41

Viikko 40



1.10
Stigin kanssa aamutunnilla maastoesteille. Itse en kovin tyytyväinen tähän treenin, oli täysi työ pidätellä kivikovaa hevosta ja pari kertaa keikkuiloi aikalailla. Tehtiin kuitenkin siinä mielessä hyvää treeniä, vikana lähtijänä tai ekana pois laumasta, vaikka viimeisenä olo tuotti hankaluuksia aika lailla, kumpaa päätä ilmaan milloinkin. Koko tunnin aikana tehtävien parissa en löytänyt hetkeä milloin oikeastaan pääsisin hellittämään kädellä, sillä silloin olisi kyllä lähtenyt ja lujaa. Kaipailin koko tunnin parin viikon takaista maastoeste tuntia milloin oli jotenkin täydellinen flow läpi tunnin. Tänään meni pidättelyksi, ja ratkasut oli ottaa aina askel enempi sillä muuten esteen jälkeen olisi ollut vielä tästä kaksinkertainen viive pidättäville avuille. En tykännyt omasta ratsastuksesta, otteet oli kovia mutta kuitenkin puhdas omatunto sillä tänään oli useassa tilanteessa vaadittavat, ja selvittiin esimerkiksi epäilyksistä huolimatta banketista kolmella laukalla toistamiseen, eikä sillä tavalla vaaratilanteita päässyt syntymään. Tähän olin tyytyväinen ja viimeinen "aloitusharjoitus" oli jo siinä pisteessä, että pystyi jo jalalla ratsastamaan eteen. Harmitti tietenkin että vain vikalle näin, mutta toivottavasti tämä paineen määrä jäisi tähän maanantaille, jotta saataisiin siisti ja sujuva näyttö suoritettua tulevana keskiviikkona, sillä pystymme kyllä siihenkin. :-)







Seuraavalle tunnille olikin yllättäen ratsuna Lolita. Alkuraveissa tuskailin hetken omien käsien kanssa, sormista oli menny iho jopa vähän rikki ja jotenkin todella väsynyttä ratsastusta omalta osaltani. Alkuun huomasi maanantai kankeutta hevoseltakin, kun sen kummemmin omaa ratsastusta muuttamatta se parani huomattavasti ajan kuluessa. Väistöissä tunne selkään ei ollut hyvä, vaikka ymmärtääkseni ristiaskeleita saatiin ihan hyviäkin pätkiä. Jotenkin väistöä suorittaessa menetti täysin vauhdin kontrollin, tarkoittaen nyt hyytymistä eikä oikein siinä tilanteessa tuntunut olevan mitään millä väistön sisällä ratsastaa aktiivisuutta takaisin. Hahmotin kuitenkin hieman yhdelle kerralle, että pääsisin ikäänkuin tulemaan pituushalkaisijalle jalat "irti", ja väistöä varten hieman siirtäen omaa jalkaa paineistamatta muuten. Näin sain alkuosan kyseisestä väistöstä hyvin säilymään aktiivisena kunnes oma kroppa takertui ja siihen Lolita reagoi hidastamalla. Alkuverkka laukassa sain Lolitaa aika kivasti suoraksi!
   Neliöuraa oli haastava ratsastaa, en jotenkin löytänyt ulkoapua kääntämiseen mukaan. Pysähdykset kokonaisuudessaan ok, Lolita reagoi istunnalle mutta ehkä yhdessä ellei kahdessa vain säilyi kuolaintuntuma. Peruutus oli haastavaa, onnistui toki mutta meni vähän vetokilpailuksi. Laukannosto ekalle yritykselle vaati aika suuren herättelyn mutta sen jälkeen nostot tuli paremmin ja pienemmästä avusta.







Leksan kanssa oltiin hyppäämässä Minnan valmennuksessa, ja oli kiva työskennellä sen kanssa pitkästä aikaa silmän alla. Tehtiin hieman siirtymisiä ravi-käynti-ravi hakien paremmin istunnan vaikutusta, ja Leksa suoriutui harjoituksesta oikein hyvin. Hypättiin myös ihan uudenlaisilla urilla ja pidempinä tehtävinä, ja pienestä jännityksestä huolimatta Leksa suoriutui oikein hienosti pyydetyistä tehtävistä. Ollaan tehty todella maltilla tähän asti, ja tarkoitus jatkaa mutta kuitenkin haave siitä kun pääsisi jo tekemään asioita ns kunnolla. :-)







4.10
Maastoestenäyttö Stigin kanssa. Verryttelyssä tein pitkään pidemmällä ohjalla yhtään paineistamatta suuta ja ikäänkuin ajatuksella turruttamatta kontaktia. Otin laukassa reippaat eteenratsastukset mistä Stig reagoi hyvin pidättäviin apuihin ihan vain istunnastakin. Saatiin siisti suoritus ilman sen kummempia kömmähdyksiä, paitsi banketti jäi hieman harmittamaan kun sain tuotua siihen hyvin mutta viime hetken reaktio hevoselta edessä olevaan lätäkköön sekotti jalkoja sen verran että ylöshyppy meni hieman kompuroiden, ja päällä mentiin ravilla. Kaikista tyytyväisin olin hautaan, ratsastukseen ennen ja jälkeen sen. Pääsin myös hellittämään, eikä ollut ollenkaan maanantain ongelmista tietoa. Pääsin myös ratsastamaan jalalla eteen, ja viimeisen esteen jälkeen spurttasin myös hieman tyytyväisyydestä. Palautetta kuitenkin tahdin vaihtuvuudesta, mutta itse koin tehneeni miten treeneissä puhuttu ja hallinta oli kokoajan minulla ja ratkaisut omia, viitaten nyt siihen että pääsee välimatkat ratsastamaan eteen ja estettä lähestyessä lyhentämään. :-) arvosana K3.

Iltapäivällä pääsin TB:n selkään "vihdoin", viime kerralta jäi hieman epävarma fiilis siitä. Kuitenkin lähdin työskentelemään hieman eri asenteella tänään ja vaadin asioita enemmän alusta asti. Alkuun halusin muodon olevan avoinaisempi ja juuri verryttelyraamina, mistä myöhemmin vähän ajatus kootummasta muodosta. Tehtiin hyviä tehokkaita harjoituksia, minkä kautta löytyi ihan erilainen drive hevoseen, ja parempi työskentely takaa. Nämä oli myös hyvää aivojumppaa minulle ratsastajana, kun tuppaan olemaan aika hidas ajattelemaan ja sen myötä toteuttamaan apuja. Mm. laukka-käynti sekä laukka-ravi siirtymiset tulevat mukaan verkkaan, sen verran hyvin auttoivat! Kokeiltiin myös muutamia keskiraveja, ja jäi hieman harmittamaan kun vain viimeiseen sain vähän näyttävyyttä esiin, ja sekin vahingossa sillä en sen kummemmin osaa eteenratsastuksia ratsastaa ja olisin kaivannut tästä apua, sen sijaan että ratkaisisin vain eteen eteen, mikä ei riittänyt ainakaan TB:n kanssa. Treenissä oli myös kannukset mukana, ja vaikka oma fiilis oli hyvä enkä kokenut käyttäväni liikaa, niin en hahmota miltä näytti loppujen lopuksi kun tuntui että vain minun hepalta kyljet tarkistettiin.

Koulun jälkeen kävin pikaisesti myös Leksan kanssa pyörähtämässä maneesissa, vähän ajatuksella että askellajit läpi ja "eteenpäin on kiva mennä" asenteella, ilman että lähtee juoksuksi.








5.10

Leksan kanssa maneesissa puomijumppaa. Työstin enemmän ympyrä urilla asetus-taivutusta, pyrkien ratsastamaan vähän enemmän kuin alla olisi kokeneempi hevonen. Tämä toimi ja useampi ympyrä suoriutui tunteella että Leksa on hyvin sisäpohkeen ympäri. Monia tasapainoisia ja laadukkaita pätkiä, oikeaan oli tänään huomattavasti helpompi suoristua (suorassa liikkuminen lähtökohtaisesti hyvinkin hankalaa), kun vasempaan tahtoi takaosa hakea uran sisäpuolelle. Tein myös siirtymisiä istuen vähän pidempiä pätkiä alhaalla, ravi-käynti-ravi, missä Leksuri kuunteli todella herkästi apuja. Puomitehtävät oli hieman haasteellisia, joten en liikaan takertunut niihin, vaan tulin ne onnistuneesti pariin otteeseen ja työskentelin muiden tehtävien parissa. Laukan nostoihin en ollut kovin tyytyväinen, ensi kerralla suunnitelmana perehtyä enempi niihin - huomenna kuitenkin mennään maastoon!



Edellisenä perjantaina kisavarmistelut, oli paljon häiriötekijöitä maneesissa mutta TB oli tosi hyvän tuntuinen.
   Verkassa tein vähän samoja juttuja kuin edl päivä, ja TB tuntui tässäkin hyvältä. Raipasta kun luovuin radalle mennessä, niin myös oma jännityksen luoma takertuminen söi vauhtia. Tämä ilmeni energian puutteesta raviohjelmassa, ja hieman matalana muotona laukassa. Sain kuitenkin keskityttyä teiden ratsastamiseen, ja yleiskuvana oli tasainen enkä päästänyt esiin ratsastettavuudessa jalan taakse jäämistä. Suoriuduin radasta mielestäni hyvin ja alkuun tuli heti minulle epätyypillisen onnistunut suoralinja pituushalkasijalle ja pehmeillä siirtymisillä.












1/19, 65,227%



Viikko 41


11.10

Keskiviikkona aamupäivästä ensimmäistä kertaa Leksan kanssa maastoesteille! Ensimmäisen esteen haistelusta vapaammalla ohjalla kääntyi itsenäisesti ja latasi pienen pukin ja oli muutenkin hieman "täpinöissään" alkuosuuden. Yhdistän tämän käytöksen sateeseen, sillä silloin Leksa on ollut vain vähän hantti tuulella. Hyppäsi kuitenkin kyselemättä, ravilähestymisillä tultiin, kerran laukassa koitettiin mutta siinä meni jalat vähän sekaisin niin koettiin paremmaksi jatkaa ravilähestymisiä.



Iltapäivällä Oivan kanssa hyppäämään ja liikutustaukoa olikin jo  viikko.. Ihan alkuun oli hieman levoton mutta rentoutui, kunnes pienen alkuverkkojen aikana tehdyn tauon jälkeen alkoi ihan ihme käytös, johon ei Minnan kanssa keksitty selkeää tekijää. Vähän rajummatkin koikka loikat teki, mutta töihin pistämällä se lopulta loppui ja pääsi pienestä "lukkotilasta" ratsastamaan laukkaa enemmän auki. Tehtiin ympyrän pienennystä ja suurennusta, mikä oli ihan tosi hyvä harjoite ja tämän myötä Oiva oli ihan uudella tapaa mun alla kun jatkettiin esteille. Sain korjattua virheitä millä oli selkeästi tekemistä hyvän pohjatyön kanssa ja Oiva tuntui todella hyvältä. Oman kehonhallinnan kanssa vielä töitä mutta huomaan itsessä paljon kehitystä hyppykaareen mukaan pääsyn kanssa, mutta vielä isomman hypyn jälkeen helposti pamahdan ensimmäisen askeleen aikana takakaarelle.






20.10

Viikonloppuna kävin ratsastamassa Wimma nimistä wielskopolski tammaa, mitä omistaja pyytänyt "ratsuttamaan". Kyseessä silloin tällöin vahvan pakoreaktion omaava tapaus, minkä vuoksi vuokraajia ollut vaikea saada sillä sille tuulelle sattuessaan voi käydä kuskille huonosti. Olin kuukausi aiemmin kokeilemassa, ja silloin säästyin kaikelta pöljältä käytökseltä, alla oli hieman kankean ja tahmeahkon oloinen tamma mutta peruskiva ratsastaa, joka parani huomattavasti vertyessään. Pääsin vasta nyt toisen kerran, kiinniolojen ja hevosen saikkuilun myötä. Alkuun Wimma tuntui ihan todellllla hitaalta, alkuun haki pyöreäksi nopeammin kuin viimeksi mutta jalalle piti herätellä. Toisen verkkalaukan kohdalla jo jänskä päädyksi muodostuneessa lyhyellä sivulla tulikin sitten hyvin nopea lähtö ja läpi kentän mentiin ihan vauhilla ennenkuin tuli stoppi. Tästä sitten alkoi kaikki ympärillä mahdolliset jutut olla triggereitä näihin, mutta pääsin seuraavaan jo reagoimaan nopeasti ja komentamaan, minkä seurauksena löytyi kunnioitus kädelle ja seuraavat säpsyt oli vain säpsyjä, ikäänkuin pyrähdys loppui samantien törmätessä mun tuntumaan. Päädyin myös työstämään ravi-käynti siirtymisiä ja ravi työskentelyn tein istuen, kun koin sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Keventäessä kuitenkin jos oikein ajoitettu täyskäännös hevoselta, voisi tipahduttaa minut tasapainosta isommin. Työstin aika pitkään kunnes otin taas laukkaa, ja loppuraveja lähestyin kierros kierrokselta kasvattaen pelottavassa päädyssä uraa, ja vaikka tässä jännittyi aina, oli se huomattavasti paremmin mun alla eikä yrittänyt mitään, ja toisessa päädyssä pystyi pärskimäänkin ja venyttämään itseään.


Kuvassa omistajan kanssa.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Viikonloppu vko 39

29.9

Heräsin aikasemmin kuin tarve, mutta ekan selässä olin jo vähän kahdeksan jälkeen. Ratsuna Warri, millä mennyt muutaman kerran koulun aikana. Ohjia keräillessä alkoi aika tyypilliseen tapaansa, tosin mielestäni normaalia isommin, kiemurtelemaan ja välttelemään kaikkea kontaktia. Vähitellen kuitenkin lopetti sen ja asettui oikein päin ja päästiin etenemään paremmin käynnissä. Suunnitelmana mulla ei ollut mitään erikoisempia, askellajit läpi ja taivutellen ja siinä aika lailla olikin sitten ratsastuksen teema. Vaadin kuitenkin suoralla uralla aina parhaani mukaan suoruutta, mutta päästiin nyt vain siihen että jalat menee samaa linjaa, mutta niska tahtoi jäädä helposti vinoon. Warri oli kuitenkin oikein miellyttävä, ja oikeastaan suutuntumaltaan mulle miellyttävin tyyppi. En istunut ollenkaan alas, sillä halusin vain tehdä kevyesti ja liikaa aloittamatta aamujumpan, kun kuitenkin muistan Warrin ravin hankaluuden omalle istumiselle. Menin noin puolituntia, alku- ja loppukäynnit raviradalla. :-)


Seuraavana oli vuorossa Stig, joka oli oikein asiallinen vaikka olikin ainoana hevosena ylhäällä! Päätin kuitenkin taluttaa sen maneesille, jos nyt jotain jännitystä tulisi matkalla, mutta no problem! Stigin kanssa oli kans vain pintapuolinen suunnitelma jumpata askellajeissa läpi, mutta tuli vähän järkytyttyä kun se oli kyljistään niin vaisu, sai pari kertaa vähän isommin käskeä eteenpäin. Tuppasi myös roikkumaan ohjalla, minkä kanssa työskennellyt koko kevään ja saanut sitä tapaa pois, niin tuli vähän turha fiilis alkuun.. Tuntuman työstämistä hankaloitti hitaus jalalle, mutta päädyin sitten alku verkan jälkeen työstämään siirtymisiä, aika pitkälti laukka-käynti. Koitin sitä kautta saada painoa paremmin takaosalle, muttei siirtymiset missään vaiheessa olleet kovin laadukkaita, vähän "estehevos" tyyliset, mutta tämä harjoitus auttoi ihan itse laukassa. Vähän lyhentäen ja välillä pidentäen, Stig oli hyvin odottamassa apuja kun tehnyt säännöllisesti siirtymisiä. Lopetin kun sain yhden siirtymisen ilman kättä vasten tulemista, mutta siirsin vain raviin enkä vaatinut käyntiin asti, jotta tuntuma olisi helpommin säilytettävisså. Tästä kehut ja lähdin ravailemaan koko uraa, ravissa oli jo hyvin pehmeä edestä ja pystyi pelkällä johtamalla saada asetukseen ja taivutukseen. Muutamat lävistäjät tulin ajatuksella pieni eteenratsastus, ja kyllä vähän saatiin eroa esiin, ja "ilmaa kavioiden alle" mutta toki vain Stigin asteikolla. :D



30.9 

Ensimmäisenä oli vuorossa Omppu. Itsellä oli vähän veto pois, ja osittain laiskuutta päätin tehä vain hyvin simppelin liikutuksen, mutta huomasin kuitenkin sen olleen juuri sellainen mitä me ehkä ratsukkona tarvittiin. Suoralla suoraa, kaarevalla taivutettuna, muoto hyvin matala ja jopa ajoittain avonainen. En ottanut nyt mukaan mitään väistöjä tai lähtenyt liikaa työstämään siirtymisiä, hain vain sellaista hyvää fiilistä molemmille ja hevoselle vapaus valita työskentely raaminsa. Menin reilu 20min ja kävelin radalla alku- ja loppukäynnit.



Sitten olikin Oivan vuoro, talutin myös varmuuden vuoksi maneesiin ja takaisin. Paras selkäännousu tilanne tämän kanssa pitkään aikaan, malttoi seistä koko ajan. Päädyin myös kävelemään normaalia oidemmät alkukäynnit vapain ohjin kun tuntui että viime kerrasta sen suhteenkin on aikaa, eikä pärinöiden takia tarvitse lyhentää ohjia heti. Olin vähän samalla ajatuksella Oivan liikutuksen suhteen, mutta tämän kanssa toteutin sen oikeastaan hieman pidemmällä ohjalla ja tavallaan antaen Oivan itse löytää se tuntuma, ja näin ollen koko työskentelyn ajan kaula oli paljon avonaisempi, eikä sille tyypillisesti kasaantunuy vähän kasaan ja ahtaaksi muotonsa kanssa. Ratsastin paljon eteen, oma ajatus että lavat liikkuu sekä laukassa en yhtään lyhentänyt laukkaa, ellen valmistellut siirtymistä. Oiva myös työskenteli hyvin, ja se tuntui liikkuvan mielellään. 


1.10 

Stigillä löysällä  etukenkä, joten en sitä ratsastanut. Harjasin kuitenkin huolella kun ehdin ylös sen raahata.

Oivan kanssa menin Marttaan tänään, ja en tiedä oliko sitten sateenropina vähän jännitystä lisäävä efekti, kun selkäännousu oli tänään vähän haastavampi. Käsitellessä todella hupsu ja rento ja ratsastaessakin sitten kun selkään oltiin päästy. Pyrki jakkaraa karkuun ja lähti liikkeellee luvatta kun vielä itse olin kapuamassa selkään. Päätin tänään vähän enempi puuttua tähän toimintaan, ja käänsin voltille ja pysäytin uudestaan. Toistin muutaman kerran, ja yhdellä yrityksellä koitti hakea vähän edestä ilmaan mistä käänsin samantien tiukalle voltille. Tämän jälkeen malttoi seistä, ja kokeilin kolmella alkukäynti kierroksella kääntää eri kohtiin ja pysäyttää niin, että toinen malttaa seistä. Tajusi sitten homman nimen ja päästiin hommiin! 
   Oiva tuntui hyvältä. Sillä oli selkeä idea eteenpäin ja tuntui että eilisen työskentely palkitsi tänään. Otin mukaan nyt myös hieman avoa ja pari kertaa avotaivutuksen perään vastataivutuksen. Onnistuin melko hyvin! Laukassa työskentelin eteenpäin ja alotin oikeasta, missä Oiva helposti jää hieman paikallaeen. Ekat askeleet hieman kysyviä mutta siitä sitten lähti hyvin rullaamaan liike eteen. Ratsastin oivaa laukassa hyvin matalalle kaulalle, eteen-alas ajatuksella ja se tuntui hyvin rennolta ja tasapainoiselta. Tein myös extempore vastalaukkaa: kokorataleikkaa ja toinen pääty mistä takaisin vanhaan kierrokseen kokorataleikkaa. Elikkä oli sen verran itsevarma fiilis, niin vähän hetkessä päätin tehdä ja sujuvasti menikin liikaa miettimättä tai varmistelematta. Toiseen suuntaan työstin laukan sisällä siirtymisillä, mitkä Oiva on hoksannut ihan tosi hyvin viime aikoina. Vähän vielä enemmän nopeutta haluaisin pienemmille avuilla, mutta väli tyytyväinen olen. :-) loppuraveissa taivuttelua vielä, ja niskasta tuli hyvin oikealle myös.