Viikko 42

Viikko 42

Maanantaina Stigin kanssa rata 5 osia. Stig tuntui todella hyvältä, ja tuntui että valtaosa suorituksista meni melko nappiin oman tason huomioiden, enkä itse unohtanut keskittyä montaa kertaa. Varmuus tuntuu olevan päädyn "kavaleteilla", mitä on paljon tehtykin, mutta tosiaan 3 tai neljä askelta ei tuota sen kummempia hankaluuksia nykyään!



Iltapäivällä Leksan kanssa itsenäisesti. Tein aluksi muutamat peruutukset maasta käsin koittaen yhdistää miten selästä tekisin ja selässä tein vain muutamat ja annoin olla. Ymmärsi hyvin, mutta selästä vielä vähän "ujosti" peruuttaa, sen verran hitaasti että pitää melkeimpä heti palkata ettei yritä tarjota jo jotain muuta vaihtoehtoa mun apuun. Ratsastin huolella kulmiin, ja pyrin saada Leksurin liikkumaan mahdollisimman suorassa, mikä on hyvinkin haastavaa. Alusta asti se liikkui kuitenkin hyvässä tahdissa ja tuntui jotenkin osaavammalta hevoselta mikä esimerkiksi viimeksi, en sitten tiedä minkä takia. :D
Tein hetken myös ravia alas istuen, ravi-käynti-ravi, ja vaadin ympyröillä jo hieman taipumista ympyrän suuntaan. Otin muutamat laukannostot ja hetken toiseen suuntaan koitin vähän enempi vaatia liikkumiselta ympyrällä, ja Leksa teki hyvin töitä vaikka laukassa kantaminen on vielä raskasta. Leksa on myös hyvä laukasta alaspäin siirtymisissä, se ikäänkuin tasapainoittaa itsensä laukan aikana ja siirtymisestä saa helposti hyvin ratsastamalla sujuvan ja ravin tahdin heti haltuun!

Tässä kuvassa näkyy laukasta raviin siirtymisessä tapahtuva kokoaminen!

Tiistaina aamupäivällä Tuunasen tunnilla Stigillä. Meitä oli vain kaksi ja saatiin rakentaa vitosesta mitä haluttiin, joten valitsin mulle isoimmat pähkinät purtavaksi - kolmoissarja ja 5&6 askeleen linja! Tehtiin verryttelyravit radalla ja sitten muutamat hypyt kavaleteille ja sitten aloitettiin ihan pienistä korkeuksista kolmoissarjan kanssa. Tässä oma kompastuskivi on heti se jos tuon vähänkään huonosti ekalle, niin menee pasmat sekasin. Tultiin useampi toisto ja vähitellen lähestyen rata korkeutta. Vikat kaksi tuli hyvin ja positiivista oli myös myötälaukassa alas tulo, sillä kaikki aikasemmat tultiin väärässä laukassa alas. Linjakin aloitettiin matalana, ja tähän löytyi nopeammin tatsia. Alkuun siis ihan kuudella, ja viimeiset kaksi oli ihan super hyviä, ja ajattelin nopeasti tilanteessa ehtien korjata ajoissa ratsastusta. Viisi askelta tuotti sitten hankaluuksia, laukassa venyminen on vaikeaa ja helposti tulee enemmänkin kiireinen laukka ilman eroa askelpituudessa. Otettiin kierros koko maneesin ympäri reippaasti eteen ja siinä kun tultiin tuli onnistunut 5, vaikka vaikeaa olikin ja vaati paljon. Tämä ehkä rata 5 on vaikein tehtävä meille ratsukkona ja mikä mua eniten stressaa.

Iltapäivällä pitkästä aikaa Doran selkään ohjausharjoitukseen. Itse tunti oli pikemminkin valvottu ratsastus mutta tehtäviksi annettiin loiva kiemura ura sekä kolmikaarinen. Dora oli yllättävän sujut heti alkuun ja antoi ratsastaa (verrattuna kevään ekoihin kertoihin), mutta ekassa nostossa oli tyypilliseen tapaan aika topakka ja itseasiassa isompi pukki mitä siltä tottunut kokemaan. Ekan laukan annoin sen mennä vähän omineen, enkä lähtenyt liikaa rajoittamaan tai vaatimaan raamia. Toiseen suuntaan Dora rentoutui nopeasti eikä tullut riitaa sen kanssa. Suhteellisen rennosti liikkui kuitenkin läpi tunnin, oikeaan tuntui iso puoliero ja se korostui vauhdin hyytymisellä ja muodon aukeamisella, minkä yhdistän itse että sen oli vaikea oikean takajalan kanssa työskennellä(etenkin kun lepuutti sitä, ja turvotusta). Loppuun oli mukava saada kehuja, vaikka itse nään aina heti hätää jos ei kaikki tunnu ihan 10/10..


Keskiviikkona aamupäivästä menin ensin Stigin ja heti perään Oivan. Stig oli todella hyvä ja saatiin edellisen päivän vaikea 6 askelta linjalle sujumaan. Muutenkin toiminut koko viikon hyvin, itsellä oli vähän keskittymisvaikeuksia, mutta lopussa kun tultiin kokonaan rata se oli aika hyvä enkä liikaa harhautunut ajatuksissa. Tempo oli hyvä koko perusradan ja etäisyydet yhtä väärää tietä lukuunottamatta hyvät, uusintaan tiet oli vähän hakua ihan ajatuksen tasolla joten en juurikaan ratsastanut sen mukaan.
  Seuraavana vuorossa oli Oiva, ja oli ihana istua selkään kun oma kroppa jo vertynyt edellisen kanssa! Taas oli seisomista takana, joten oli vähän kiikun kaakun menoa pariin otteeseen ja takasin tulossa viivettä esteiden jälkeen. Kuitenkin aina kun ratsastin loppuun asti enkä esimerkiksi laskenut jalkaa irti ja yrittänyt lyhentää vain ohjalla, onnistui etäisyydet aika nappiin. On vihdoin löytynyt tämän kanssa sellaista helppoa tekemisen tunnetta väleihin, ja on kiva hypätä nyt kahdella erilaisella hevosella - jotkin asiat helppoja Stigin kanssa, kun taas ne vaikeat asiat sen kanssa on helppoja Oivan kanssa. Tänään myös en kokenut lämähtäväni takakaarelle isojen hyppyjen jälkeen, mutta koitinkin keskittyä siihen ja jäin ikään kuin kevyeeseen istuntaan.